Hotel Bilogora ja asunnon etsintää

Ennen kuin löydämme asunnon meille (toivottavasti pian), kirjoitan nyt tästä meidän hotellista. Ja en todella tarkoita että hotellissa asumisessa mitään vikaa on, muutamia pieniä seikkoja lukuunottamatta..
- Ruoka on tietysti aika rajoitettua ja esim. meidän nirso ja ennakkoluuloinen Danielle elää lähes ranskalaisilla.
- Aamupala on aina lähes sama, leipää ja munia, oikein muuta ei ole tarjolla.
- Välillä ja aika usein tytöt pitää semmoista meteliä, että ihan säälittää kaikki kanssaeläjät.
- Pyykkiä tulee sen verran tiuhaan ja ei ihan joka päivä kehtais viedä heille pesetettäväks. Vielä kun he ystävällisesti  silittää kaikki vaatteet!!
- Huoneissa ei toimi netti, joka on aika inhottavaa. Toisaalta ei yhtään huonoa tee olla ilman välillä, mutta kun tytöt nukkuu niin olisi kiva katsoa jotain tai kirjoitella ajan kuluksi blogia.
- Joudumme asumaan kahdessa eri huoneessa.
- Danielle kammoaa huoneessa olevaa suihkukoppia.

Enää en voi kirjoittaa lelujen puutteesta, kun tänne rakennettiin eilen tämmöinen pieni leikkitila lapsille!! Ja pihalta löytyy keinut, liukumäki ja trampoliini. Aikuisille sitten biljardipöytä, mitä ollaan ahkerasti pelailtu, Ari ja hänen työkaveri vielä ahkerammin. On myös jalkapallopeli, sekä jonkin sortin tikanheittopeli ja nyrkkeilypeli. Näitä ei olla kyllä yhtään vielä kokeiltu.

Mutta sitten itse hotelliin. Hotelli sijaitsee siis Grubisno Poljessa, jossa asukkaita on vajaa 6500. Hotellin pihassa on terassi, jossa on lämpimänä päivänä mukava jopa syödä. Tosin meidän syöminen ulkona on lähes loppunut, koska ampiaisia on aivan järkyttävästi ja tytöthän ei yhtään siedä että niitä siinä pyörii ja syöminen jää siihen. Ja kyllähän heistä melkoinen ääni lähtee kun kiljuvat. Ampiaiset eivät kyllä tunnu olevan pistävää sorttia, että huitoa saa ihan reippaasti.

Aulassa ja tupakkatilassa on aika eksoottiset punaiset nahkanojatuolit, mutta ehkä ne tänne jotenkin sopii, tai sitten niihin on vain niin tottunut.

Sisäruokailutila on tilava ja melkein aina me siellä ihan rauhassa keskenään saadaan syödä. Eilen siellä oli luultavasti hautajaiset, eikä tila silloin ollut asukkaiden käytössä. Täällä järjestetään sivutoimena myös hautajaisia, häitä, synttäreitä, muita tilaisuuksia tai kokouksia. Jos näitä kattauksia tai ruokia kiinnostaa katsella niitä löytyy heidän Facebook sivuiltaan Hotel Bilogora. 

Alakerrassa on kuulemma iso discosali, joka on aikoinaan ollut kovassa käytössä. Itse en ole sitä nähnyt, mutta näin mulle kerrottiin. Joku työmiehistä siellä kuulemma jotain tanssikurssin poikasta järjesti muutama ilta sitten. Kuulin tästä vasta kun oltiin juuri nukkumaanmenossa niin ei viitsinyt enää lähteä kurkkimaan.

Toinen huoneistamme on hieman isompi, koska parvekkeesta on tehty yksi lisävuodepaikka. Ikkunasta näkymä on oikeastaan vain kattoa, että ymmärrän tämän parvekkeen poisto ratkaisun. Tässä huoneessa nukun Melindan ja Daniellen kanssa. Melinda nukkuu omassa rauhassa siellä 'parvekkeella' ja Danielle minun kanssa parisängyssä. Melko monesti Danielle on tippunut lattialle yöllä, kerran jopa jäi sinne nukkumaan. Ihan pikkasen pyörii unissaan..

Pienempi huone parvekkeella on sitten Arin ja Alexandran.  Ari lähtee aikaisin aamupalalle ja töihin niin Alexandra jää vielä nukkumaan sinne ja tulee sitten meidän huoneeseen herättyään. Huoneet ovat melkein vastakkain. (Huoneistamme en valitettavasti muistanut heti alkuun ottaa kuvaa ja nyt kaikkien rojujen kanssa ne eivät ole kuvauskelpoiset :D)

Hotellissa on yleensä päivänmittaan paljon asiakkaita muualtakin kuin hotellista. Ja tästä syystä järkytyin kun mulle kerrottiin, että hotelli on vasta avattu (maaliskuussa) oltuaan parisen vuotta ainakin kiinni. Hotelli on avattu siis vain ja ainoastaan tuon työmaan takia. Saavat olla paikalliset kiitollisia, että tämmöinen työmaa on tänne tullut :D

Tarjoilijoita on yhteensä 6, 2 naista ja 4 miestä. Kaikki ovat todella mukavia ja puhuvat vaihtelevasti englantia. Muutama puhuu englannin sijaan saksaa paremmin, mikä taitaa aika yleistä olla täällä Kroatiassa, että varsinkin vanhemmat ihmiset puhuvat saksaa eikä englantia ollenkaan. No meille tämä saksan kieli ei kovin suuri ongelma ole, jotenkuten Arin kanssa sitä puhumme ja ymmärrämme.

Yritetään pikkuhiljaa opettaa lapsille englantia, perussanoja kuten kiitos, Hei ja heippa. Ja varsinkin Alexandra on nyt kovin kiinnostunut ja haluaa sanoa itse ruokansa mitä tilaa. Kunhan ne englanniksi sujuvat, voisi opettaa kroatiaksi myös. Oppisi itsekin samalla. Mun mielestä kroatian kieli tuntuu äärettömän vaikealta, täysin erilainen kuin suomen kieli. Mutta eiköhän tässä yhdeksän kuukauden aikana jotain opi. Ja kyllä englannillakin hyvin pärjää!

Asunnon etsintä on kuumeisesti käynnissä ja apuja saamme onneksi paljon, niin Arin työkavereilta kuin hotellin työntekijöiltäkin. Ongelma on siinä, että täällä ihmiset ei vuokraa asuntoja vaan haluavat myydä. Daruvarissa asunnonvälitysfirmassa työntekijä sanoi että hänellä on myynnissä 500 (!!) asuntoa, mutta vuokrattavia ei. Olemme paljon ajelleet kaupunkeja ympäriinsä mistä asunto olisi kiva saada. Tällä hetkellä olemme saaneet nyt eniten tarjouksia itse täältä Grubisno Poljesta. Muutamia olemme käyneet jo katsomassa ja tänään taas mennään paria katsomaan. Josko näistä nyt löytyisi meille sopiva asunto. Alkuun meinasimme, että haluaisimme isompaan kaupunkiin, mutta enää ei kyllä kauhistuta ajatus täälläkään olosta. Ihmiset ovat täällä todella mukavia ja lyhyen ajomatkan päässä on sitten kauppoja, jos niihin tarvitsee päästä. Pääkaupungista Zagrebista ei olisi mikään ongelma löytää asuntoa, mutta sitten Arilla menisi työmatkoihin joka päivä 3 tuntia ja kun tarkoitus tänne lähdössä nimenomaan oli, että tytöt näkevät enemmän isiä. Joten kyllä tämä pieni paikka siinä vie voiton, työmatka olisi vain muutaman minuutin. Ja välillä voisin laittaa Arin polkemaan töihin ja ryöstettäisiin auto, tai vaihtoehtoisesti vietäisiin Ari töihin. Vaihtoehtoja on kyllä!