Melindan syntymäpäivä

Melindan syntymäpäiväksi meillä oli jo suunnitelma valmiina mitä tehdään. Valitettavasti juuri tuona päivänä tuuli oli niin kova, että suunnitelmiin tuli muutos. Jopa 64km/h oli tuulenpuuskia. Eli ulkona olo ei tullut kyseeseen. Lähdimme kuitenkin ajamaan kohti Zagrebia, ajatuksena mennä museoon, jota olin aiemmin katsonut. Minä ajoin ja Ari katseli vaihtoehtoja, jos vielä keksisimmekin jotain muuta.

Alkumatkasta meinasin ajaa kissan päälle, joka hyppäsi tielle. Juuri sain jarrutettua, että se kerkesi loikata alta. Kyllä sen jälkeen sydän hakkasi ja kirosin Arille, miten mulla aina eläimet hyppii tielle ja säikäyttää.  Ari tutki paremmin museoita, koska en enää löytänyt juuri sitä samaa mitä aiemmin katsoin. Mutta hänen mielestä ne ei ollut oikein kiva vaihtoehto. Tarkoitus oli myös käydä Melindan kanssa ostamassa lahja, jonka hän saisi itse valita. Mietin sitä ja sain ajatuksen, että entäs se My Little Pony-elokuva, menisikö se täällä teattereissa. Täällä kun on ostoskeskuksien yhteydessä elokuvateattereita, niin saisi samalla hoidettua sen lahjankin, ja syömisen. Ari katsoi, että elokuva tosiaan menee, mutta se on dubattu. Valitettavasti. Olisihan englanninkielinen ollut hieman kivempi vaihtoehto, ainakin meille aikuisille. Mutta päätettiin, että mennään kuitenkin, tuskin meidän ponihullua haittaa millä kielellä se elokuva on. Ei kerrottu etukäteen tytöille minne mennään, haluttiin pitää se yllätyksenä. Melinda ja Danielle nukahti matkalla. Tuuli oli aivan kamala, kun oli vaikea ajaa tuolla meidän pienelläkin autolla. Voin vain kuvitella rekkojen ym. isompien autojen tuskan. 130km alueella oli varoitukset tuulesta ja suositeltu nopeus 80km. Matkan varrella ajoin myös muutaman oksan yli.... luulin että ne oli vain pieniä oksia, mutta hups vain, kauhea ääni kuului ja yksi niistä jäi auton pohjaan kiinni. Pysähdyttiin ja Ari repi sen pois, eikä onneksi mitään pahempaa käynyt. Ehjänä päästiin kuitenkin perille.

Ensiksi menimme ostamaan elokuvaliput. Tytöt olivat aivan innoissaan, eikä tuntunut haittaavan, että elokuva olisi krotiankielinen.

Elokuvan alkuun oli reilu tunti, niin päätimme siinä välissä käydä syömässä. Elokuvateatterin vieressä oli ravintola, joka vaikutti hyvältä, niin menimme siihen. Tilasimme Arin kanssa hampurilaiset ja tytöt halusivat ranskalaisia ja nuggetteja. Alkupalaksi tuli pähkinöitä, joita tytöt rakastavat. Tarjoilija toi heille myös värikynät ja paperin, sekä jonkun lelun. Ruoka tuli melko nopeasti. (Onneksi, koska emme olleet yhtään tajunneet ajatella, että kerkiämmehän syömään ennen elokuvaa.. ) Tyttöjen nuggetit olivat niin mausteisia, etteivät he niistä välittänyt. Ranskalaisetkaan eivät oikein maistuneet, pähkinöitä vaan olisivat syöneet. Meidän hampurilaiset oli kyllä todella hyviä ja paljon parempia kuin mäkkärin, joka olisi ollut vaihtoehto ruokapaikka.

Hieman jouduimme tyttöjä hoputtamaan syömään, että kerkeäisimme ajoissa. Lähdin tyttöjen kanssa ruuan jälkeen vielä vessaan ja Ari lähti jo ostamaan popcornit ja juomat. Kerkesimme lopulta ihan hyvin, mainokset olivat menossa kun saliin tultiin.

Meidän lisäksi elokuvaa oli katsomassa vain muutama muu. Elokuva oli melko pitkä, 1h 44min. Mutta yllättävän hyvin Danielle jaksoi siellä olla. Alussa istui aivan nätisti paikoillaan ja söi popcornia ja katseli elokuvaa. Noin puolen välin jälkeen kiinnostus hieman lopahti ja hän alkoi seikkailla ees taas penkkirivillä, kaataen samalla popcornia pitkin poikin lattioita. Onneksi ihmisiä ei tosiaan ollut niin ei tämä häirinnyt ketään, joten annoimme hänen vaihdella paikkaa, kuitenkin popcornit otimme pois :D Arin kanssa koitimme hieman opiskella joitain sanoja, mitä elokuvasta pystyi ymmärtämään. Minä nauroin ihan kippurassa Pinkie Pielle, mahtava poni ja hauskoja ilmeitä oli hänelle tehty. Suomessa ponien nimiä ei ole lähdetty suomentamaan, vaan ne ovat alkuperäisillä englanninkielisillä nimillä. Mikä on mielestäni hyvä juttu, vaikka toki alkuun oli hankala opetella hankalia nimiä, mutta äkkiä ne oppii ja lapset vielä nopeammin. Mutta täällä ponien nimetkin on muutettu. En oikein edes ymmärtänyt minkä nimisiä kukakin oli, Pinkie Pie oli Rosie, se jäi mieleen kun oli helppo ymmärtää. Lopussa taisin hieman torkahtaa, kun Ari minua alkoi tökkiä :D Elokuvan jälkeen Alexandra ja Melinda oli yhtä hymyä ja heidän mielestä elokuva oli hyvä. Vaikka en tiedä paljon he siitä ymmärsivät. Katsotaan elokuva varmasti tulevaisuudessa suomeksi, niin selviävät muutama asia joka heitä jäi askarruttamaan ja johon ei mekään Arin kanssa osattu vastausta antaa. Daniellen mielestä tämä tanssi oli myös hauska. Hän ei siis elokuvasta puhunut, vaan tanssista. Olihan siinä paljon laulukohtauksia niin ymmärrän, että pieni voi sen enemmän tanssina kokea. 

Elokuvan jälkeen lähdimme ostamaan lahjaa Melindalle. Löysimmekin hyvän lelunkaupan, missä oli paljon My Little Pony -leluja. Pitkän pohdinnan ja ihmettelyn jälkeen lahjaksi valikoitui Fluttershy poni, jota pystyi värittämään ja vaihtamaan harjaa muutamasta vaihtoehdosta.

Alexandraa toki harmitti kun hän ei mitään saanut, vaikka asia hänelle yritettiin selittää, mutta eihän tainnut edes haluta ymmärtää. Näin se on useinkin. Esimerkiksi eilen he ostivat pillimehut kaupasta ja Alexandra joi sen jo illalla, kun taas Melinda ei jaksanut juoda ja Danielle nukahti ajoissa, joten he joivat ne aamulla. Kamala huuto alkoi kun hän ei nyt saanut pillimehua vaikka varmasti ymmärtää sen, että joi jo illalla sen. Jospa hän joskus oppisi ja haluaisi ymmärtää. Lahjan valinnan jälkeen käytiin vielä H&M:ssä ostamassa vähän sukkia ja alushousuja, mistä oli pulaa. Sai tytöt muutamat korutkin valita, eihän Ari pysty heille ei sanomaan ;) Kello taisi olla jo lähempänä iltaseitsemää, kun lähdimme ajamaan takaisinpäin. Kaikki tytöt nukahtivat matkalla, taisi olla niin mukava päivä. Joten kun pääsimme asunnolle, saimme kantaa heidät kaikki suoraan sänkyyn nukkumaan. Ja olohuoneen pöydällä odotti vielä yllätys ihanilta vuokranantajilta. He olivat leiponeet Melindalle kakun ja jokaiselle tytölle ostaneet joulukalenterin, herkkuja ja vielä korujakin.

Hieman harmitti, ettei kotona oltu, mutta seuraavaan päiväänkin jäi sitten vielä yllätystä. Ja kyllä heräsikin iloisia tyttöjä kun näkivät, mitä pöydällä odotti ja kerroin kakusta. Ja tietysti itse valitseman lahjan ihmettely alkoi heti aamusta, kun ei illalla kerennyt.

Nyt meillä on hetken kaksi 4-vuotiasta tyttöä ja kohta taas juhlitaan. Toivotaan, että silloin sää on parempi ja päästään viettämään hauska päivä myöskin yhdessä.

Melinda halusi myös tämän Twilight sparkle-naamarin H&M:stä :D