Muutto

Perjantaina saatiin lainaan isompi auto, jolla vihdoin saatiin tuotua Ikean tavarat. Me oltiin käyty jo sopimassa tuonnista, mutta tuontipäivä olisi ollut vasta loppukuusta. He keräsivät meidän tavarat valmiiksi ja me lastattiin ne autoon. Sillä välin kuitenkin kierreltiin Ikeassa ja ostettiin vähän lisää tavaraa. Ja vielä ennen takaisinpäin ajoa täytyi käydä ostamassa irtokarkkeja ja marabou suklaata! Kiitos Ikean on mahdollista saada tämmöisiä herkkuja. (meillä on ollut niin paljon ongelmia nyt Ikean kanssa, joten ilman näitä herkkuja en varmasti ikinä astuisikaan koko liikkeeseen :D...)

<3 <3 <3

Lauantaina Ari meni hetkeksi töihin ja me tyttöjen kanssa aamupalan jälkeen kävelimme asunnolle. Pesin lakanoita valmiiksi ja aloin kokoamaan huonekaluja. Rakastan niiden kokoamista, aina siihen asti kun joku menee pieleen. Ja tää tapahtuu lähes aina. Sitten lopun korjailun ja selvittelyn jätän Arille, joka aina kiroo naisten logiikkaa... :D
Sunnuntaina jatkui huonekalujen kokoaminen ja yläkerran huoneen maalaus.Kaikki saatiin koottua, paitsi Alexandran ja Melindan kerrossänky, koska yläkerran huone oli hieman kesken. Maalauksen viimeistely ja laminaatin laitto on siellä vielä edessä.

Maanantaina päätettiin kuitenkin muuttaa, koska ostamamme sohva on levitettävä, niin voi tytöt siinä hyvin väliaikaisesti nukkua. Ari pääsi töistä niin kerättiin hotellista tavaramme ja tuotiin ne asunnolle. 6 viikon aikana olimme hyvin kerinneet levittäytyä kahteen hotellihuoneeseen.. (Ja tiistaina käytiin syömässä hotellilla niin johan siivooja antoi muutamat vaatteet, mitkä oli jostain löytynyt :D) Tavaroiden tuonti venyi sen verran pitkään, etten kerinnyt kuin pedit tehdä ja suihkuttaa tytöt.. Sitten he olivatkin jo aivan valmiita nukkumaan ja yllättävän nopeasti ja hyvin nukahtivatkin. Arin kanssa saatiin rauhassa vielä teeveetä katsoa. Sekin tuntui jo luksukselta kun ei hotellissa ole mahdollisuutta siihen oikein ollut. Ensimmäinen yö meni ihan hyvin kaikilla muilla paitsi ei mulla. Ensiksi heräsi Melinda itkeskelemään, mutta onneksi nukahti melko pian uudestaan kun hänen luonaan kävin. Danielle heräsi hetken Melindan jälkeen pyytämään vettä. Ja sainkin ravata juottamassa häntä ainakin neljä kertaa ennenkuin nukahti uudestaan.

Daniellen sänky.

Juuri kun Danielle nukahti heräsi Alexandra pissille ja juomaan. Loppuyöstä en saanut enää kunnolla nukuttua, torkuin vaan välillä. Hieman alkoi pelottaa tyttöjen ylös muutto, kuinka paljon sitten saan heräillä ja juosta rappusia edes takaisin. Yöllä tämä asunto oli hieman pelottava kun joka puolella lentelee ja surisee jos mikäkin ötökkä. Kylläpä näihin ötököihin tottuu varmasti pian, mutta on niiden määrä järjettömän suuri verrattuna Suomeen. Käytännössä asutaankin leppäkerttujen kanssa, en ymmärrä miten niitä nyt on näin paljon ulkona. Ikkunoiden jostain välistä ja ovesta ne tänne sisälle tulee. Hämähäkkejä on aivan joka paikassa, enkä ymmärrä miten ne muutamassa minuutissa jo kerkiävät joka tavaran verkottaa, minkä ulos on jättänyt. En todella niitä voi sietää, mutta vähän olen jo tottunut kun kotonakin puiden mukana niitä tulee kiitettävästi. Tytöt on onneksi ollut ihan ok kaikkien ötököiden kanssa, ulkona se vaan heitä häiritsee jonkun verran. Me kuivataan pyykit ulkona ja joka kerta niissä on jos jonkinmoista öttiäistä ja hämähäkkiä. Meidän oven edustalla lentelee myös lepakoita, jospa ne ei tänne sisälle eksy. Ari oli myös hiiren nähnyt tuolla kellarissa, missä meidän pesukone on... Onneksi en ole itse vielä nähnyt ja toivottavasti en näekkään :D

Tiistaina aamulla minä järjestelin vaatteita kaappeihin, kun tytöt tuli sanomaan, että ulkona penkin alla nukkuu kissa, eikä Boni siitä mitään välitä. Boni siis ei hauku ihmisille ollenkaan, mutta eläimille kyllä. Ja jotain pientä kissanpentua se hätistelee tästä pihalta aina pois. Kun pesukoneen pestyä menin laittamaan pyykkiä kuivumaan tytöt näytti missä se kissa nukkuu. Boni oli siinä vieressä makoilemassa niin arvasin heti, ettei kissa varmasti ole enää elossa. Hetken sitä tuijottelin eikä se hengittänyt. Ari tuli myöhemmin hakemaan meitä kauppaan ja syömään ja hän sitten otti kissan pois sieltä. Sanoi, että luultavasti vanhuuteen kuollut ja jonkun aikaa jo ollut siinä. Tytöt olisi hirveästi halunneet nähdä kun Ari sen siirtää ja hautaa, mutta koettiin paremmaksi ettei he sitä näe. Kun vihdoin uskoivat, etten päästä ulos katsomaan niin juoksivat ikkunalle katsomaan, muttei siitä onneksi kovin hyvin nähnyt. Ari sanoi, ettei kissalla enää ollut edes silmiä ja oli täynnä toukkia.
Kun Ari pääsi töistä lähdimme Viroviticaan ostoksille. Ostimme puuttuvia tavaroita ja isommassa kaupassa käytiin ruokaostoksilla. Reissu meni niin myöhäiseksi, ettei keretty enää muuta tehdä kuin laittaa tytöt nukkumaan ja mentiin itse pian perässä.

Toinen yö meni jo paremmin, muutaman kerran Danielle heräsi, mutta aamuyöstä vasta. Tänään olen järjestellyt ja siivonnut koko päivän, muttei loppua näy vieläkään.

Suihku.

Keittiö on nyt onneksi järjestyksessä ja kaikki uudetkin astiat tiskattu. Tuntuukin, että olen puoli päivää pelkästään tiskannut. Astianpesukonetta ei täällä tosiaan ole, mutta onneksi en vihaa tiskausta. Aikaa vievää se toki on. Tytöt on onneksi melko hyvin olleet omissa leikeissään ja paljon pihalla, etteivät koko aikaa jaloissa pyöri. Täällä on nyt ollut ihanat ilmat, päivisin lämmintä 24 asteen tienoilla ja aurinko paistaa, joten ulkona viihtyykin hyvin. Arilla meni myöhään töissä ja jatkoi vielä töitä kun tuli, joten yläkerta ei edistynyt. Ei sillä toki mikään kauhea kiire ole, kun tytöt hyvin nukkuvat tuossa sohvallakin. Eikä yläkerran huoneeseen nyt ole mitään muuta tulossa kuin sänky, joten tuskin he siellä muuten paljoa aikaa viettävät. Pikkuhiljaa alkaa paikat löytymään tavaroille ja on muuten mukavaa taas tehdä kotitöitä. En tiennytkään, että voisin joskus näin sanoa, mutta on jotenkin ollut ikävä kaikkea puuhastelua ja jopa ruokaakin oli mukava tehdä. Meillä ei ole nettiä vielä ollenkaan, joten pääsen itse nettiin vasta kun Ari tulee kotiin. Netilläkään ei kyllä ole kiire, on ollut mukava huomata, että ilmankin pärjää enkä ole yhtään kaivannut sitä päivisin. Ja päivällä kun Ari kävi, sanoin, että jaappas netti mulle niin katsotaan onko moni kaivannut tässä parin päivän aikana. Ja ainoa kaipaaja oli Ari, joka oli vahingossa laittanut WhatsAppiin mulle viestin :D

Kuvia en näköjään enempää ole ottanut ja kun meinasin niitä nyt ottaa niin eiköhän akku loppunut ennenkö sain yhtäkään kuvaa otettua. Mutta eiköhän tätä asuntoa nyt tule täällä kuitenkin näkymään ja koitan sen videonkin kuvata kun kaikki tavarat järjestyksessä. Nyt vielä ennen nukkumaanmenoa pakko katsoa Vain elämää ja ihanan Kaija Koon jakso ! <3