Herään klo 5:30 aamulla kun kuopus päättää, että aamu alkaa. Aivan liian aikaisin. En ole yhtään aamuihminen. Enkä varmasti koskaan tule olemaan. Onhan tässä ollut jo vuosia aikaa tottua. Laitan lapsen katsomaan lasten ohjelmia, että hetken voin vielä torkkua. Ilta tai oikeastaan yö meni taas liian myöhäiseksi, kiitos Idolsin. No ehkei Idolsia voi syyttää, varsinkaan niitä hyviä laulajia, joiden takia olen koukuttunut siihen ohjelmaan. Ja rakastan sitä rauhaa, on hiljaista, kukaan ei ole vieressä huutamassa 'äiti, äiti, toi kiusaa', 'äitiiiiiii, missä mun unilelu on?' tai 'äitiiiiiii, pyyhkimään'. Vaikka kyllä mieskin osaa sen rauhan rikkoa, 'kuka toi on?', 'ketä sieltä on päässy jatkoon?', 'ai kuka se nyt olikaan, toi lyhythiuksinen vai?'. Ja aina sillon kyselee kun haluaisi todella kuulla mitä lauletaan/puhutaan. Huoh.
Sitten herää esikoinen kuuden jälkeen. Passitan hänet katsomaan ohjelmia pikkusiskon kanssa. Vähän väliä he juoksevat luokseni 'äiti, tämä ohjelma meni englanniksi, ei me haluta katsoa englanniksi, laita se suomen kielelle.' Ja minähän laitan. Sitten herää keskimmäinen ja sitten, tiedän heti, etten halua edes nousta sängystä. Voisin jäädä tänne. Voisiko joku tulla hoitamaan lapset, pliiiis?! Alkaa huuto 'äitiiiiiii siskot vaihto ohjelmaa, en halua katsoa my little ponya!' 'Äitiiiiiii, siskot ei laita Pipsa Possua.' Hetken kuuntelin tätä huutoa peitto korvilla. Jonka jälkeen alkoi huuto: 'nälkäää, äiti, mulla on nälkääää'. Onneksi isi ei vielä ollut lähtenyt töihin ja antoi lapselle leivän ensihätään, kun minä vielä yritin heräillä.
Pääsen ylös sängystä ja alan laittamaan aamupalaa lapsille. Luojan kiitos eiliseltä oli jäänyt kananmunat, niin ei tarvinnut alkaa keittämään. Joka aamu on pakko saada keitetyt kananmunat ja niiden valmistumista ei jaksa odottaa. Lisäksi yksi haluaa raakana ja toiset kypsänä. Kuopus haluaa jogurttia, annan sen hänelle 'hyi yök, en tykkää.' Keskimmäinen kiusaa pikkusiskoa 'sulla on kuollut ötökkä päässä, Hahhaha.' Jolloin pikkusisko: 'äitiiiiiii, ei minulla ole ötökkää päässä, äitiiii, Melinda sanoo, että minulla on ötökkä päässä.' Sitten käydään kinastelu esikoisen ja keskimmäisen kanssa maidon juonnista. Sanon heille, että pitää syödä ennenkuin kaadan lisää maitoa. 'Muttakun äitiii, Melinda on jo saanut 3 mukillista ja minä vain yhden!!' Keskimmäinen jatkaa muiden ärsyttämistä ja kaikki lapset huutavat ja kiljuvat samaan aikaan. Luoja, anna mun kaikki kestää. Tilanne rauhoittuu hieman kun saan keskimmäisen komennettua pois pöydästä. Vaikkakin ärsyttäminen jatkuu olohuoneesta. Koitan sulkea korvani siltä. Esikoinen oli jollain välin hakenut leluja pöydän ääreen ja pelleili niiden kanssa. Ennenkuin kerkesin huomaamaan tämän, putosi täysi jogurttipurkki matolle. Ei oo todellista.. Otin puhelimen käteen ja heti kuului kommentti 'eikös tuon käyttäminen pöydässä ole kielletty..' Joo, niin, kyllä. Miksi meillä pitää olla myös ärsyttävän viisaita lapsia.
Esikoinen lähtee pöydästä 'minä menen nyt omaan huoneeseen, en jaksa kuunnella tuota Melindan tyhmää puhetta.' Sitten kuuluu kovaa kilinää. Kuin joku hajoaisi. En edes uskalla mennä katsomaan. Kunnes kuopus tulee luokseni oven kahva kädessä 'Alexandra rikotti tämän.' Sanoin lapsille, että älkää vain nyt laittako ovea kiinni, koska sitten ei ovea enää saa auki. Eiköhän jossain vaiheessa päivää he jää sinne jumiin. Koska korvia heillä ei tänään tunnu olevan. Nyt olen hetken kuunnellut ja seurannut tilannetta:
-'äitii, Alexandra otti minun ponit!!!' (Huutoitkua.)
-'äitii, Melinda seuraa minua joka paikkaan, en saa yhtään olla yksin.'
-'äitiii, Alexandra nipisti minua.' (Huutoitkua.)
-'sinä itse haiset!'
Yksi pyörii tässä olohuoneessa kengät jalassa. 'Mennäänkö jo ulos?'
Ja ulkona sataa. Kiva. Eiköhän me pueta sadekamppeet ja lähdetään riitelemään, vinkumaan ja huutamaan tuonne ulos. Ja ei, minä en todella ole niitä äitejä, jotka rakastaisivat sateella ulkoilua. Onneksi ei niin kovin ole lapsetkaan siitä innoissaan, että kauaa ei varmasti tarvitse ulkoilla.
Ja miten ihmeessä lapsilla on sinulle koko ajan asiaa kun et itse ole kovin juttu tuulella. Tässä hyvä esimerkki:
-äiti, äiti, tuu katsomaan minun majaa.
-okei.
-katso, tässä se on.
-okei.
-tässä pöydässä ei ole niitä levyjä.
-okei.
-eikä noita laatikoita, otin ne pois.
-okei, kiva, hieno on.
-äiti, miks sä koko ajan vaan sanot okei?
Enkä edes itse huomannu sanovani koko ajan okei, ennenkuin sain tuon viimeisen kysymyksen.
Good morning monday. I miss you so much.
....One more cup of coffee, before i do anything. ☕
Kommentit
Lähetä kommentti