Aamulla herättiin aikalailla normaaliin aikaan, 7 kieppeillä. Ari jotenkin 'löi' minua selkään ja jotain revähti selässä lapaluiden kohdalta. En pystynyt kunnolla kääntämään päätä saati liikuttelemaan käsiä. Mahdollisimman huono lähtö tähän päivään, kun laukkuja ja tyttöjä olisi varmasti kannettava.
Lähdettiin aamupalalle, joka päätettiin nyt syödä hotellin alakerrassa, ettei liian kiire tule.
Viime kerralla jo puhuin siitä maksusta, mutta kuinkas kävikään lapsista oli alennusta, ettei kuitenkaan sitä 60 euroa jouduttu maksamaan. Aamupala maksoi n. 40€. Kaikille maistui aamupala melko huonosti, ehkä Suomeen lähtö jännitystä oli ilmassa. Ari ja tytöt jäivät vielä syömään kun minä jo lähdin pakkaamaan tavarat valmiiksi.
Kun tavarat oli laitettu, lähdimme ajamaan kohti lentokenttää. Budapestin liikenne on kyllä melkoista ja aikaa saa varata enemmänkin, koska ruuhkaa ja odottelua on paljon. Meillä oli suhthyvin aikaa, joskin olimme suunnitellusta aikataulusta jäljessä hieman. Ihan ensiksi ajettiin palauttamaan vuokra-auto. Nopeasti otimme tavaramme ja mies tarkasteli autoa, josta taisi joku pieni jälki löytyä, muttei meillä nyt ollut aikaa sitä selvittää. Se jäi siis myöhemmäksi. Lähdimme rivakasti kentälle. Tietysti lasten kanssa se rivakkuus ei nyt aina onnistu miten haluaisi. Selvisimme kentälle, jolloin tajusimme, että tultiin väärään kerrokseen, ja aivan väärälle puolelle kenttää. Ari sekoitti kentän toiseen ja ei muistettu, että se auton palautus on juuri väärällä puolella. Lähdimme juoksemaan laukkujen kanssa, minkä pystyimme. Danielle kaatui matkalla, ja sai aivan kamalan mustelman otsaan, jolloin meidän matka hieman hidastui. Kun pääsimme perille, katsottiin taulusta lähtöselvitysportin numero. Mutta näiden porttien kohdalla oli jo joku toinen lento ja olimme ihan ihmeissämme. Ari lähti kyselemään, missä meidän portti on. Ja kun hän sai sen selvitettyä, samalla minuutilla portti sulkeutui. Eli matkalaukkumme ei kerinneet koneeseen. Lähdimme selvittämään, mitä me nyt tehdään ja saimme numeron, mihin soittaa Finnairille. Finnairilta meille kerrottiin, että ainoa mahdollisuus on uusi lento seuraavana päivänä. Kyllä meitä ärsytti. Koneen lähtöön oli vaikka ja kuinka aikaa ja meillä ei ollut mahdollisuuksia siihen mennä, ainoastaan laukkujen takia. Mietimme vain mitä olisi pitänyt tehdä toisin ja harmitti kovasti, koska olisi ollut monta mahdollisuutta tehdä toisin ja olisimme koneeseen kerinneet. No, ei auttanut kuin hyväksyä tilanne ja aloimme katsomaan hotellia, mihin menisimme sitten vielä yöksi. Löysimme hyvän hotellin keskustasta ja menimme metsästämään taksia.
Huoneistomme oli todella mukava. Kaksi makuuhuonetta ja olohuoneessakin kaksi nukkumapaikkaa. Kylpyhuoneitakin oli kaksi. Kyllä täällä olisi viihtynyt pidemmänkin aikaa. Ensi kertaa varten pistimme nimen muistiin ja tänne tulemme varmasti uudestaan. Hotellin henkilökuntakin oli todella kiva ja avulias. Meille kerrottiin kartan kanssa, missä mitäkin on ja nyt kysyimme reitin (vaikka sen kyllä tiesimmekin jo) maailmanpyörälle ja joulukadulle.
Aivan hotellin vieressä, eteemme osui tämä ravintola:
Sanoin Arille, että tuonnehan meidän on pakko mennä. Ei voi olla huonoa ruokaa. Menimme sisälle ja meiltä kysyttiin, että onko meillä pöytävaraus. Meinasi jo epätoivo iskeä, mutta onneksi meille kuitenkin pöytä löytyi ilman varausta. Otimme Arin & Alexandran kanssa pizzat ja Melindalle & Daniellelle lasagnea.
Meidän pizzat oli todella ohuet. Hyvänmakuiset tokikin, mutta omaan makuun ei kyllä parasta pizzaa mitä olen syönyt. Täytteitä oli todella minimaalisesti. Melinda tykkäsi lasagnesta todella paljon, kun taas Danielle ei suostunut maistamaankaan. Onneksi Alexandran pizza maistui edes vähän. Danielle on melko nirso tai oikeastaan ennakkoluuloinen kaikkea kohtaan ja vaikea saada maistamaan mitään uutta ja hänen mielestään erikoista. Tytöt saivat jälkiruoaksi vielä jätskit ja me Arin kanssa juotiin kahvit. Tämän jälkeen päätimme lähteä suoraan kävelemään maailmanpyörälle ja joulukadulle ennenkuin tytöt aivan väsähtäisivät. Kello oli näihin aikoihin vasta n.16, mutta koko Budapestin ajan tytöt olivat todella väsyneitä ja joka päivä jo kello 17 aikoihin valmiita yöunille.
Matkaa oli jonkun verran, mutta yllättävän reippaasti tytöt kävelivät. Toki piti välillä muistuttaa, että kuka haluaa maailmanpyörään? :D
Maailmanpyörä maksoi meiltä kaikilta 28€ ja koska kyseessä oli maanantaipäivä, ei jonoja ollut laisinkaan. Tyttöjä (ja myös minua) hieman jännitti. Olihan se kyllä valtavankokoinen ja nousee todella korkealle.
 |
| Budapest Eye |
Kun maailmanpyörä oli yhden kierroksen mennyt, ei korkeus enää niin pahalta tuntunut. Tytöt innoissaan katselivat alas.
Maisemat oli komeita näin joulun aikaan kun oli pimeää ja kaikki valot näkyi kivasti.
Kuvaaminen oli sieltä hieman vaikeaa kun oli vain pieniä rakoja mistä pystyi kuvia ottamaan, kun muuten koppi oli lasitettu.
Maailmanpyörän jälkeen lähdimme kävelemään Fashion Streetille päin ihastelemaan jouluvaloja. Matkalla oli yksi leikkipuisto, missä annoimme tyttöjen hieman leikkiä ja keinua. Täältä pois lähteminen oli hieman vaikeaa, mutta saimme heidät kuitenkin ilman suurempia huutoja lähtemään.
Emme kovin kauaa kerinneet valoja ihastella, kun tyttöihin iski totaaliväsymys. Tai oikeastaan näihin pienempiin sankareihin. Jouduimme heitä kantamaan jälleen, joten päätimme lähteä palaamaan hotellille päin joulutorin kautta. Alexandralle oli tarkoitus talvikengät löytää, mutta niitäkään emme oikein pystyneet katsella. Tai jos menimme johonkin, makoili Danielle ja Melinda lattioilla.
Torin läpi käveltyämme löytyi yksi kauppa, mistä ehdotin, että käytäisiin pikaisesti kenkiä katsomassa, jottei Suomeen tarvitsisi kumppareissa lähteä. Alexandra rakastui (yllätys yllätys) yhtiin Frozen- kenkiin, jotka sitten ostimme suurimpaan hätään.
Matka alkoi Melindan kanssa olla todella hankalaa. Itkua ja raivoa kun ei jaksa kävellä ja Ari kantoi jo Danskua, koska mun selkä oli edelleen tosi kipeä ja oli vaikea kantaa yhtään ketään. Tulomatkalla tytöt ihasteli semmoisia vieteripuuleluja, joita pystyi hieman hyppyyttämään. Ehdotin Arille, että ostaisimme semmoiset tytöille, jospa ne auttaisi jaksamaan. Ja se todella toimi. Danielle nukahti Arin syliin ja hänet nyt oli pakko kantaa, mutta lelu toi Melindalle virtaa ja ilman huutoa selvittiin loppumatka.
Pysähdyimme vielä Cafe Vianiin iltapalalle, joka aivan hotellin naapurissa sijaitsi. Cafe Viania kyllä suosittelisin kaikille, jotka Budapestissä käyvät. Ja ainakin kaksi kahvilaa heillä siellä on, joissa me olemme käyneet. En tiedä löytyykö niitä vielä enemmän.
 |
| Kreikkalainen salaatti (ilman oliiveja) |
 |
| Arin burgeri |
Danielle nukkui koko ruokailun ajan, joten häneltä iltapala jäi välistä ja saimme kantaa suoraan nukkumaan hotellissa. Menimme itsekin ajoissa nukkumaan, jotta seuraavana päivänä olisimme vielä aikaisemmin liikenteessä ja josko vihdoin Suomeen pääsisimme.
Aamulla kävimme vielä Cafe Vianissa aamupalalla ja sen jälkeen hyppäsimme taksiin. Ja olimme kentällä ajoissa. Ja itseasiassa paljonkin liian aikaisin, koska kone oli tunnin myöhässä. Niin meidän tuuria! Ei sitten edellisenä päivänä voinut olla myöhässä.. Menimme kahville rauhassa ja kun sitten päätimme lähteä turvatarkastuksen kautta seuraavalle puolelle niin kyllähän meitä taas koeteltiin ja yritettiin lähtömme estää :D
Turvatarkastukseen mennessä huomasimme, ettemme ollenkaan saaneet Boarding Passeja, eli emme päässeet siitä eteenpäin. Ari lähti niitä kyselemään ja hakemaan. Hänelle sanottiin, että tässä menee n. 15min. Aikaa oli vielä jotenkin, joten ajattelimme, että helposti kerkeämme. Kun sitten vihdoin päästiin turvatarkastukseen, eiköhän nämä työntekijät vain hidasta meitä minkä kerkeävät. Kaikilta meiltä tytöiltä pyydettiin riisumaan kengät ja minä jouduin tarkastukseen. Meitä edellä olevan tavaroita tarkasteltiin ja tarkasteltiin, joten me emme saaneet tavaroita kun hihna ei liikkunut. Vihdoin saimme kaikki kokoon ja lähdimme juoksemaan portille. Olimme varmoja, että viimeisenä tulemme paikalle, mutta onneksi koneeseen nousu ei ollut vielä alkanut. Muutaman minuutin kerkesimme jonottaa, kun sitten koneeseen lastaus alkoi. Joten aika täpärälle meni, ja se nyt olisi vielä puuttunut, että tästäkin koneesta oltaisiin myöhästytty.
Ja siitä alkoi matka koto Suomeen.
Täällä nyt ollaan muutama päivä oltu ja kiireisiä päiviä onkin ollut. Tunnelmia ja kuulumisia päivittelen joulun jälkeen. Nyt rauhoitutaan joulun viettoon perheen kesken.
Oikein ihanaa joulua kaikille lukijoille <3
Kommentit
Lähetä kommentti