Päivä Budapestissä

Lauantaina 16.päivä oltiin perillä Budapestissä siis myöhään illalla, jotakuinkin klo 23 kieppeillä. Ja tokihan lapset nukahtivat jo alkumatkasta, kun matkaan päästiin lähtemään vasta 19 aikoihin, jolloinka he useasti ovat myös yöunille käyneet normaalipäivänä. Kun huoneeseen päästiin oli siis nukkumaanmeno hieman hankalaa, ja virtaa riitti. Olin itse todella väsynyt, kun suurimman osan matkasta ajoin. Ja ajokeli oli jotakuinkin järkyttävä.. Oli todella sumuista, ettei eteensä meinannut nähdä. Pitkiä valoja oli aivan turha laittaa päälle kun huononti vain näkyvyyttä. Alkumatkasta näky kettu tienreunassa ja peura ojassa ihmettelemässä, niin en todella kovin kovaa uskaltanut ajaa. No mutta ehjänä perille päästiin. Hotellihuoneemme oli mukavan kokoinen. Yksi makuuhuone ja olohuoneessa parisänky. Sängyt olivat kyllä todella epämukavat ja huonot nukkua, puhumattakaan tyynyistä. Myös kadulta kuuluva meteli kuului turhan hyvin huoneeseen, kun se aivan keskustassa oli ja viikonloppuyö. 

Tämän kadun varressa hotelli sijaitsi.

Danielle lopulta nukahti ensimmäisenä, suhthyvin. Mutta tuo meidän Iita...  Hän huuti suoraa huutoa joka asiasta ja taisi siinä useampi tunti mennä huutoa kuunnellessa. Kolmen aikaa yöllä vielä alkoi joku huutoraivokohtaus, että unet jäivät kyllä aika vähäisiksi. 

Ja aamulla kaikki tytöt oli normaaliin tapaan 7 jo ylhäällä. Minä aloin hieman ennen 8 treenaamaan, jonka jälkeen kävin suihkussa ja meikkasin ym. Puol 10 aikaa lähdettiin hotellilta etsimään aamiaispaikkaa. Huoneen hintaan ei sisälly aamiainen ja alhaalla on kyllä ravintola, jossa aamiaista tarjoillaan, mutta hinta on 12€, joka on sitten jo meiltä viideltä 60€. Päätettiin siis lähteä etsimään toista paikkaa, missä syödään varmasti edullisemmin. Ari oli valmiiksi netistä jonkun paikan katsonut, mutta siellä ei ollut yhtään vapaata pöytää. Joten jatkettiin etsimistä. Tässä vaiheessa jo Melinda vinkui paljon, ei jaksanut kävellä ja sylissä olisi vaan pitänyt kantaa.

Löydettiin kuitenkin mukava paikka aamiaiselle, cafe Vian.

Kuusi katossa aiheutti kummastusta lapsissa :D

Johonkin on nyt kadonnut kuva mun aamupalasta. Otin fitness aamiaisen, johon kuului joko mysliä tai corn flakeseja. (Kuvittelin, että maidon kanssa, joten valitsin murot.) Sekä jogurttia ja tuoreita hedelmiä. Tosiaan nämä murot olikin siellä jogurtin seassa ja hedelmät erikseen. Oli mansikoita, ananasta, appelsiinia ja omenaa. Kaikki olivat tuoreita. Tämä muro ja jogurtti yhdistelmä näytti aluksi todella erikoiselta ja hieman pahalta, mutta yllättävän hyvin ne sopikin yhteen ja kaikki tuli syötyä. 

Kaikilla tuli syönnin jälkeen jo vähän parempi mieli. Päätettiin käydä katsomassa yhdestä urheiluliikkeestä löytyisikö Alexalle niitä talvivaatteita ja yhdet löydettiinkin vaihtoehdoksi ja varattiin ne. Melinda ja Danielle vain pyörivät ja makoilivat lattialla, joten päätettiin suunnata takaisin hotelliin ottamaan päikkärit. Mutta kuten arvata saattaa nukahtaminen kesti hieman, niin päivä venyi jo aika pitkäksi ennenkuin päästiin takaisin liikenteeseen. Mutta ei se haitannut, koska pimeätä minä odottelin, jotta näkisi ne kaikki ihanat jouluvalot sun muut, mitä nähtiin jo vilaukselta tullessa tänne. Joululahjaostokset kerkiää myöhemminkin...  :D 

Jouduin herättelemään tyttöjä, jotta päästiin matkaan. Ari oli päiväunien aikana kierrellyt liikkeissä kyselemässä talvivaatteita lapsille, mutta ei oikein tuntunut mistään löytyvän tai sitten ne oli pitkän matkan päässä niin päätettiin suoraan käydä ostamassa ne varaamamme vaatteet ennenkuin kauppa menisi kiinni.

Vaatteet ostettuamme lähdimme metsästämään ruokapaikkaa. Pikaisen pohdinnan jälkeen päätimme luottaa samaan paikkaan, jossa kävimme aamupalan syömässä, cafe Vianiin. Syötyämme ruuat jälkiruokineen päätimme lähteä etsimään maailmanpyörää, jonka näimme matkalla tänne edellisenä iltana. 

Kävelimme todella pitkään mielestämme oikeaan suuntaan, kunnes kysyimme vastaantulevalta naiselta osaisiko hän auttaa meitä. Hän sitten kertoi, että maailmanpyörä ja joulukatu on juuri päinvastaisessa suunnassa. Koska lapset olivat väsyneitä, tai oikeastaan Melinda ja Danielle eivät jaksaneet yhtään kävellä ja Arin kanssa heitä jouduttiin vain kantamaan, päätimme suunnata hotelliin ja pettyneinä hylkäsimme ajatuksen joulukadusta. Ja koska seuraavana aamuna oli lähtö lentokentälle ja kohti Suomea lähdimme hotelliin nukkumaan. Aina tai oikeastaan harvoin lasten kanssa ajatukset menevät niinkuin etukäteen kuvittelee. Nyt oli lapsilla selvästi matkaväsymystä ja siihen oli meidän tyytyminen.