Äitienpäivä

Rakastan näitä meidän pihan ruusuja!

Äitienpäivänä sain aamulla nukkua pitkään ja minulle tuotiin aamupala + ihania omakeksimiä lahjoja sänkyyn. Ari oli loihtinut aamupalan ja tytöt tulivat lahjojen kanssa ja vähän harmittelivat kun isi ei osaa tehdä kakkua. Haha. Vaikka onhan Ari tyttöjen kanssa leiponut mulle syntymäpäiväkakunkin aiemmin, eli osaamisesta se ei ole kiinni. Aika vaan on meillä ihmisillä välillä rajallista. Sitähän sanotaan, että pitää takoa vielä kun rauta on kuumaa. No mutta takaisin asiaan. Meillä on Arin kanssa ollut äitienpäivänä, isänpäivänä niinkuin myös syntymäpäivinä tapana antaa toisen nukkua ja tuoda aamiainen sänkyyn. Lahjoja toisillemme ei yleensä osteta, ihan yhteisestä sopimuksesta. Enkä äitienpäivänä osaa Arilta odottaakaan lahjaa. En koe, että hänen täytyisi sen kummemmin minua muistaa, koska en ole hänen äiti. Mutta mielestäni aamiainen ja nukkuminen on jo mukava lahja, vaikka siis annetaan me nyt muutenkin toisten nukkua pidempään kuin vain noina päivinä. Tärkeintä äitienpäivänä on mielestäni kuitenkin se lasten kanssa vietetty aika. Hehän ovat minulle sen kunnian suoneet, että saan viettää tätä päivää. 

Alexandra ja Melinda siis olivat jo paria päivää aiemmin kehitelleet minulle äitienpäivälahjoja ja piirustuksia. Danielle on vielä niin pieni, ettei osannut tähän lähteä mukaan. Tytöillä oli kovin vaikea pitää näitä lahjojaan salassa ja olisi ne haluttu minulle antaa jo ennemmin, mutta malttoivat kuitenkin odottaa oikeaan päivään. Tälläisiä lahjoja oli sitten luvassa: 

    

Nallet ovat kuulemma isi ja äiti.

Melindalla oli lahjat kreikkalaisessa jogurttipurkissa, jossa oli minun oma harja ja melkein täysin tyhjentynyt ilmapallo. Ajatushan se on tärkein, oli kyllä todella liikuttavat lahjat <3

Ari lähti pikaisesti käymään töissä, ennenkuin meidän oli tarkoitus suunnata ulos syömään, Alexandra otti minusta sillä välin muutaman kuvan. Ja hyvä kuvaaja tuo neiti onkin. 

Toki meistä on kuvia tyttöjenkin kanssa, mutta en niitä tänne blogiin laita, koska en halua naamakuvia lapsista nettiin kauheasti laittaa. (Muutamia löytyy, ja voi olla, että jatkossa tulee, mutta muutamissa ne pysyykin.) Suokoon heille yksityisyyden ja voivat sitten isompana päättää mitä kuvia haluavat itsestään minnekin laittaa. En olisi itsekään kauhean iloinen jos oma äitini olisi lapsuuskuviani laittanut esimerkiksi Facebookiin tai muualle. Ja vielä tytöt ovat niin pieniä, että luvan kysyminenkään ei tule kuuloonkaan :D Vastaus olisi varmasti joo, mutta eiväthän he ymmärrä tästä internetin maailmasta mitään. 

Arin tultua lähdettiin sitten vain sokkona ajelemaan ja etsimään ruokapaikkaa. Ei haluttu jäädä tähän kylälle syömään, täällä kun on syömässä käyty niin paljon. Löydettiin sitten parinkymmenen kilometrin päästä hotelli, johon päätimme mennä syömään. Kaupungin nimi oli Garešnica, jonka väkiluku on hieman reilu 10 tuhatta. Tilattiin Arin kanssa pihvit, mutta meille jäi kyllä epäselväksi mitä lihaa tämä oli.. Ei varmasti ollut possua, muttei mielestämme nautaakaan. Mutta ihan hyvältä se maistui, annos oli vain iso, joten ei ihan kokonaan jaksettu syödä. Niinkuin ei melkein ikinä ulkona syödessä :D 

Äitienpäivänä oli todella kaunis ja lämmin ilma, joten päätimme syönnin jälkeen vielä suunnata puistoon. Hotellilta näkyi kivan näköinen leikkipaikka ja menimme sinne. Lapset tietysti olivat innoissaan ja he voisivat puistoilla vaikka joka päivä. 

Kun vihdoin saimme ylipuhuttua lapset lähtemään puistoista, ajelimme takaisin Grubisnoa päin. Olimme luvanneet tytöille jälkiruoaksi jätskit, joten vielä pysähdyimme jäätelöille tuohon lähellemme jäätelökioskille ennen kotiin paluuta. 

Tämmöisen mukavan tavallisen äitienpäivän vietimme tänä vuonna ja kyllä meillä oli mukavaa. Vaikka tokikin sitä toivoisi olevansa Suomessa viettämässä äitienpäivää myös oman äitinsä ja mummon kanssa. Ehkä ensi vuonna :) 

Toivottavasti kaikilla muillakin oli mukava äitienpäivä rakkaiden kanssa!