Jankovac

Muutama viikko sitten Arin työkaveri ja hänen tyttöystävänsä pyysivät meidät kanssaan Jankovacin luonnonpuistoon, joka on n. tunnin ajomatkan päästä heidän kodistaan Daruvarista. Jankovac on yksi Kroatian yhdestätoista luonnonpuistosta, joka sijaitsee kauniilla Papukin vuorella. Ennen metsäreitille menoa maksettiin pääsyliput, jotka ei varmasti olleet kovin kalliit. Hintaa en tarkkaan osaa sanoa, kun Luka osti meille myös liput, eikä hinnasta keskusteltu. Puistossa on lukuisia alueita, joilla on korkeampi suojaustaso kuin muualla alueella. Reitti ei ollut kovin pitkä, muutaman kilometrin, mutta välillä oli hieman vaikeatasoista maastoa. Varsinkin kun ylöspäin vuorta noustiin. Reitin pituus on passeli lapsille, koska rattaita ei voi edes ajatella ottavansa mukaan. Meillä oli Daniellella potkupyörä mukana, mutta jouduimme kyllä lähes koko matkan sitä kantamaan, kun ei pyöräily onnistunut siinä maastossa. Onneksi pyörä on niin kevyt, ettei tuo haitannut.

Lippujen ostopaikan yhteydessä oli WC:t ja kävelyreitti päättyi tähän. Siinä lähellä oli myös ravintola, jossa oli myös mahdollista majoittua. Ravintolan vieressä oli leikkipuisto, pöytiä ja mahdollisuus grillaamiseen. Ravintolan edustalla oli nurmialue, missä pystyi vaikka pelata jalkapalloa tai jäädä piknikille. Koirat oli sallittu puistossa ja Lukalla ja Andreallakin oli oma koiransa mukana. Parkkialueen ja ravintolan välissä kulki pieni joki, joka oli aivan täynnä mustapäitä. Kuolleita sammakoita näkyikin älyttömästi parkkialueella. Valitettavasti otin melko vähän kuvia, oikeastaan vaan tästä kauniista luonnosta, joka on kyllä Kroatian yksi parhaita puolia!

Tästä metsäreitti alkoi.

Me emme Arin kanssa välitä niinkään museoissa ym. kiertämisestä, vaan enemmän nautimme näistä luonnon antimista. Ja olen varma, että enemmän näistä nauttii myös lapset. :D 

Matkan varrella oli paljon kylttejä, joissa selitetty mitä eläimiä tai matelijoita metsässä elää ja niistä kerrottu tarkemmin. Oli myös puiston historiaa ja muuta, mutta valitettavasti nämä olivat kroatian kielellä ainoastaan. Meillä oli onneksi omat oppaat mukana, mutta täytyy sanoa, ettei paljoa mieleen jäänyt puiston historiasta..  

Reitin varrella oli myös luola, jossa pääsi sisällä käymään. Oli tosi jännää kyllä lapsille (ja mulle..)

Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa laittaa videon tähän tekstiin, toivottavasti se näkyy julkaisun jälkeen, koska nyt en ainakaan saa sitä auki.. 

Tässä oli jonkun puiston omistajan tai vastaavan hauta, mutta kuulemma hän ei enää tuolla ole, vaan ruumis on siirretty muualle.

Noin puolivälistä matkaa vastaa tuli kaunis vesiputous. Vesiputouksissa on jotain vaan niin ihanaa, en ikinä kyllästy näihin. 

Oli kyllä aivan uskomattoman hienoa kävellä keskellä metsää kauniina kesäpäivänä kun linnut lauloi ympärillä. 

Reitin jälkeen suuntasimme syömään ravintolaan, koska nälkä alkoi olla jo kova. Syömisen jälkeen suuntasimme leikkipuistoon, jossa lapset mielellään leikki. Ehkä myös vähän minä ja Ari :D Luka meille jo huuteli, että puisto on tarkoitettu alle 12-vuotiaille... haha. 

Lukalla ja Andrealla oli myös juomisia mukana, sekä jalkapallo ja sulkapallomailat. Luka ja Ari kokeilivat ensin sulkapalloa, eikä siitä oikein mitään tullut. Joten Andrean kanssa näytettiin mallia ja tosi hienosti meillä menikin. Kyllä siinä useampi seuraili meidän pelaamista, oltiin niin hyviä :D Ari ja Luka myös potkivat palloa, välillä tytöt olivat mukana. Andrean kanssa me vähän höpöteltiin niitä näitä ja oli mukava tutustua enemmän. Luultavasti vietämme heidän kanssaan kuitenkin vielä aikaa. Ja on ihana huomata kuinka tytöt luottavat Andreaan, sekä Lukaan. Alexandra jopa käveli Andrean kanssa käsi kädessä metsäreitillä, joka pitäisi näkyä videolla, jos sen onnistuneesti sain lisättyä.. 

Vaikka oli sunnuntai ja todella kaunis ilma, ei puistossa ihan älyttömästi ihmisiä ollut. Jopa Luka tätä ihmetteli, kun kertoi viime kerrasta, että nurmikolle ei edes meinannut mahtua istumaan kun olivat puistossa olleet. Tosin alunperin oli luvattu sadetta, että ehkä siksi ihmiset eivät uskaltaneet tänne tulla. 

Vaikka meillä meni melko myöhään, lupasimme vielä poiketa Lukan ja Andrean luokse kahville paluumatkalla. Melinda ja Danielle kyllä nukahtivat jo autoon ennen kuin heille pääsimme ja annoimme heidän nukkua. Kotona saimme suoraan kantaa heidät sänkyihin nukkumaan. 

Mukava päivä oli ja ehdottomasti lähdetään käymään muissakin luonnonpuistoissa. Tässä lähettyvillä on ainakin yksi, josta ajamme aina ohi Zagrebiin mennessä ja olen Arille sanonut, että tuolla meidän täytyy käydä. Jos Kroatiassa ajelee, suosittelen ehdottomasti pysähtymään näissä puistoissa!