Tiiättekö sen, kun joku jää kesken ja sitten se tosiaan jää ja pitkittyy ja pitkittyy. Ja nyt näin on tapahtunut sen meidän pääsiäisreissu tekstin osalta. Päätin, että nyt alan kirjoittamaan sen loppuun, mutta kun avasin sen, niin en vaan jaksanutkaan. Yritän saada sen vielä julkaistua, vaikka reissusta jo tovi on, mutta kirjoitan näitä tekstejä myös meille muistoksi. Kirjoittaminen ei mulle nyt se ongelma ole, vaan en osaa puhelimesta tuoda kuvia tähän koneelle niin se tuottaa tuskaa ja hermot vain menee. Täytyy nyt oikeasti opetella ja pyytää vaikka Aria pitämään mulle oppitunti :D (jotenkuten olen siinä nyt onnistunut muutaman tunnin opettelun jälkeen...)
Mutta siis, multa kysellään paljon millon palataan takaisin Suomeen ja mitä meille ylipäänsä kuuluu, niin ajattelin nyt tämmöisen yleisen lätinän kirjoittaa. Meille kuuluu hyvää. Ei oikeastaan mitään ihmellistä kylläkään, perusarkea ja touhuja. Lämmintä, lämmintä ja vielä kerran lämmintä! Mutta mä oon niin kesäihminen, että rakastan näitä ilmoja. Ari tekee töitä aamusta iltamyöhään, joten sitä ei paljoa ole nyt näkynyt. Ja illalla kun tulee, nukahtaa sohvalle hyvin pian :D Odotellaan mahdollista lomaa johonkin väliin, ajattelimme suunnata rannikolle. En malta odottaa, rentoutuminen tulisi tarpeeseen kaikille. Aika moni jo tietääkin, että kouluun hakemisessa pääsin eteenpäin ja ryhmäkeskustelut ovat tulossa. Haluun nyt kiittää kaikkia, jotka tsemppas mua ja usko muhun, KIITOS! Hyvinhän tentti meni ja toivotaan, että lopulta sinne kouluunkin pääsen. Voin sanoa, että lapset, kotityöt ja tenttiin lukeminen ei ollut helppoa, joten toki olen myös itse ylpeä itsestäni ja eritoten tytöistä. Mutta se siitä, tulevaisuus näyttää mihin tie vie.
Viime viikolla saimme siis perheeseen vielä uuden jäsenen, Luppa-pupun.
Sitä hoitaessa on nyt aikamme mennyt. Alunperin meinasimme pitää Lupan navetassa asumassa, mutta sydän sanoi, että kyllä se tarvitsee seuraa ja toimme sen lopulta sisälle. Saimme Lupan hoitoon Arin työkaverilta ja hänen tyttöystävältään ja heidän perheeltä. Heillä on paljon pupuja ja Luka ehdotti, josko tytöt haluaisi pupun hoidettavaksi. Nyt hän pitää meitä hieman hulluna, että sisälle otettiin se asumaan ja vapaana hyppelemään tänne. Täällä se ei tosiaan taida olla yleistä. Mutta mukavasti on vielä ainakin mennyt, alun pelon jälkeen alkaa Lupalta löytyä rohkeutta kulkea täällä
ympäriinsä ja välillä se saakin pieniä hulluuskohtauksia ja hyppii päättömänä edes takas. :D
Tytöt on kovia Luppaa hoitamaan, siivoavat kakat ja hakevat ruohoa ulkoa. Luppa on siisti pupu ja ei onneksi kakkaile ympäri asuntoa, vaan yhteen tiettyyn paikkaan ja meillä onkin tarkoitus ostaa kissanhiekkalaatikko, jospa hän oppisi siinä käymään. Ostoslistalla on myös valjaat, jotta voimme sitä ulkoiluttaa. On se vaan niin suloista kun tuommoinen söpö pupu hyppelee täällä. Melkein tekisi mieli Suomeen mukaan ottaa. Huomaa kyllä, että Luppa on meihin jo alkanut tottumaan, koska hän hakee huomiota tulemalla puskemaan jalkoihin. :D Syliin ei vielä innokkaasti tulee, mutta pikkuhiljaa alkaa näyttämään merkkejä siitäkin.
Ja tästä päästäänkin aiheeseen milloin palaamme. Tarkoitushan aivan alunperin oli palata toukokuun lopussa. No, se ei nyt kyllä toteudu. Ja toisaalta, ehkä emme haluaisikaan, täällä kun on niin parhaat ilmat kesäihmiselle ja Suomen kesästä ei koskaan tiedä. Saimme myös hääkutsun kesäkuulle, jonne todellakin aiomme mennä.
Oon niin innoissani, että päästään näkemään paikalliset häät. Joten olemme ainakin kesäkuuhun, luultavasti heinäkuuhun. Minä olen ostanut liput Suomipop-festareille, jotka ovat heinäkuun puolessa välissä ja todella toivon, että sinne myös pääsen. Mutta aika näyttää, milloin palaamme. Elokuussa alkaa eskari, joten uskon, että heinäkuun lopussa viimeistään kotiudumme tyttöjen kanssa. Ari nyt tänne luultavasti jää pidemmäksi aikaa.
Toissa sunnuntaina tosiaan olimme luonnonpuistossa tämän Arin työkaverin Lukan kanssa ja hänen tyttöystävän Andrean kanssa. Laitoinkin kuvia sieltä jo Facebookin ja Instagramin puolelle, mutta kirjoitan tekstin vielä miten reissu meni ja mitä siellä tehtiin. Meillä on heidän kanssa myös tarkoitus tehdä ja touhuta muutakin. On kyllä tosi kiva, kun olemme heistä seuraa saaneet. Tytöt tulevat hyvin juttuun kummankin kanssa, eivätkä ujostele, Nyt on taas vaihteeksi kova englanninkielen opiskelu käynnissä, että ehkä he kohta jo puhuvatkin heidän kanssaan jotain :D
Eilen viimeksi Ari sanoi jälleen, että hänen tekisi kovasti mieli jäädä tänne asumaan, kun taas sitten Andrea ja Luka haluaisivat muuttaa muualle asumaan. Varmaan täytyy päikseen koteja vaihtaa. No ei vaan, minä kyllä kaipaan Suomeenkin jo niin paljon, enkä varmasti vuosia täällä viihtyisi. Enkä usko, että tytötkään kun he jo kyselevät milloin lähdetään takaisin kotiin melko usein.
Eilen vietettiin ihana äitienpäivä, johon myös palaan ihan erillisellä kirjoituksella. Tietysti päivän pilasi hieman se, että Leijonat hävisi pelinsä MM-kisoissa ja se, että Selviytyjät voitti juuri se yksi ja ainoa kilpailija, jonka en halunnut voittavan. Vaikka kyllähän hän voittonsa ansaitsi.
Mutta huomenna on taas päivä uusi jääkiekon suhteen ja mun usko ja luotto on Leijoniin kova, kuten on ilmi tullut Instagramin puoleltakin :D Arin kanssa olemme sen verran äänekkäitä jääkiekon katsojia, että tulevissa peleissä meidän on kyllä tuo pupu pelastettava ja vietävä muualle siksi aikaa.... Pupuillahan on herkkä sydän ja ei varmasti hyvää tee se huuto ja säikkyminen.
Nyt lähden siivoamaan ja luultavasti järjestämään kuvia, joita nyt vihdoin tänne koneelle sain. Voittajafiilis.
Mutta siis, multa kysellään paljon millon palataan takaisin Suomeen ja mitä meille ylipäänsä kuuluu, niin ajattelin nyt tämmöisen yleisen lätinän kirjoittaa. Meille kuuluu hyvää. Ei oikeastaan mitään ihmellistä kylläkään, perusarkea ja touhuja. Lämmintä, lämmintä ja vielä kerran lämmintä! Mutta mä oon niin kesäihminen, että rakastan näitä ilmoja. Ari tekee töitä aamusta iltamyöhään, joten sitä ei paljoa ole nyt näkynyt. Ja illalla kun tulee, nukahtaa sohvalle hyvin pian :D Odotellaan mahdollista lomaa johonkin väliin, ajattelimme suunnata rannikolle. En malta odottaa, rentoutuminen tulisi tarpeeseen kaikille. Aika moni jo tietääkin, että kouluun hakemisessa pääsin eteenpäin ja ryhmäkeskustelut ovat tulossa. Haluun nyt kiittää kaikkia, jotka tsemppas mua ja usko muhun, KIITOS! Hyvinhän tentti meni ja toivotaan, että lopulta sinne kouluunkin pääsen. Voin sanoa, että lapset, kotityöt ja tenttiin lukeminen ei ollut helppoa, joten toki olen myös itse ylpeä itsestäni ja eritoten tytöistä. Mutta se siitä, tulevaisuus näyttää mihin tie vie.
Viime viikolla saimme siis perheeseen vielä uuden jäsenen, Luppa-pupun.
ympäriinsä ja välillä se saakin pieniä hulluuskohtauksia ja hyppii päättömänä edes takas. :D
Tytöt on kovia Luppaa hoitamaan, siivoavat kakat ja hakevat ruohoa ulkoa. Luppa on siisti pupu ja ei onneksi kakkaile ympäri asuntoa, vaan yhteen tiettyyn paikkaan ja meillä onkin tarkoitus ostaa kissanhiekkalaatikko, jospa hän oppisi siinä käymään. Ostoslistalla on myös valjaat, jotta voimme sitä ulkoiluttaa. On se vaan niin suloista kun tuommoinen söpö pupu hyppelee täällä. Melkein tekisi mieli Suomeen mukaan ottaa. Huomaa kyllä, että Luppa on meihin jo alkanut tottumaan, koska hän hakee huomiota tulemalla puskemaan jalkoihin. :D Syliin ei vielä innokkaasti tulee, mutta pikkuhiljaa alkaa näyttämään merkkejä siitäkin.
Ja tästä päästäänkin aiheeseen milloin palaamme. Tarkoitushan aivan alunperin oli palata toukokuun lopussa. No, se ei nyt kyllä toteudu. Ja toisaalta, ehkä emme haluaisikaan, täällä kun on niin parhaat ilmat kesäihmiselle ja Suomen kesästä ei koskaan tiedä. Saimme myös hääkutsun kesäkuulle, jonne todellakin aiomme mennä.
Oon niin innoissani, että päästään näkemään paikalliset häät. Joten olemme ainakin kesäkuuhun, luultavasti heinäkuuhun. Minä olen ostanut liput Suomipop-festareille, jotka ovat heinäkuun puolessa välissä ja todella toivon, että sinne myös pääsen. Mutta aika näyttää, milloin palaamme. Elokuussa alkaa eskari, joten uskon, että heinäkuun lopussa viimeistään kotiudumme tyttöjen kanssa. Ari nyt tänne luultavasti jää pidemmäksi aikaa.
Toissa sunnuntaina tosiaan olimme luonnonpuistossa tämän Arin työkaverin Lukan kanssa ja hänen tyttöystävän Andrean kanssa. Laitoinkin kuvia sieltä jo Facebookin ja Instagramin puolelle, mutta kirjoitan tekstin vielä miten reissu meni ja mitä siellä tehtiin. Meillä on heidän kanssa myös tarkoitus tehdä ja touhuta muutakin. On kyllä tosi kiva, kun olemme heistä seuraa saaneet. Tytöt tulevat hyvin juttuun kummankin kanssa, eivätkä ujostele, Nyt on taas vaihteeksi kova englanninkielen opiskelu käynnissä, että ehkä he kohta jo puhuvatkin heidän kanssaan jotain :D
Eilen viimeksi Ari sanoi jälleen, että hänen tekisi kovasti mieli jäädä tänne asumaan, kun taas sitten Andrea ja Luka haluaisivat muuttaa muualle asumaan. Varmaan täytyy päikseen koteja vaihtaa. No ei vaan, minä kyllä kaipaan Suomeenkin jo niin paljon, enkä varmasti vuosia täällä viihtyisi. Enkä usko, että tytötkään kun he jo kyselevät milloin lähdetään takaisin kotiin melko usein.
Eilen vietettiin ihana äitienpäivä, johon myös palaan ihan erillisellä kirjoituksella. Tietysti päivän pilasi hieman se, että Leijonat hävisi pelinsä MM-kisoissa ja se, että Selviytyjät voitti juuri se yksi ja ainoa kilpailija, jonka en halunnut voittavan. Vaikka kyllähän hän voittonsa ansaitsi.
Mutta huomenna on taas päivä uusi jääkiekon suhteen ja mun usko ja luotto on Leijoniin kova, kuten on ilmi tullut Instagramin puoleltakin :D Arin kanssa olemme sen verran äänekkäitä jääkiekon katsojia, että tulevissa peleissä meidän on kyllä tuo pupu pelastettava ja vietävä muualle siksi aikaa.... Pupuillahan on herkkä sydän ja ei varmasti hyvää tee se huuto ja säikkyminen.
Nyt lähden siivoamaan ja luultavasti järjestämään kuvia, joita nyt vihdoin tänne koneelle sain. Voittajafiilis.
Kommentit
Lähetä kommentti