Zadar - Preko veneajelu

Zadar on siis Bibinjen vieressä oleva kaupunki, josta asukkaita löytyy 75 000. Zadarissa sataa kesällä hyvin vähän vettä, joten jos auringosta ja lämmöstä tykkää ja nauttii, niin tämä on aika varma paikka niiden nauttimiseen. Pääasiallinen aika matkustaa Zadariin on jopa huhtikuusta lokakuuhun, jolloin ilmat ovat kesäisiä. Mutta jos rantalomalle on tarkoitus päästä myös, paras aika on normaalisti kesäkuun alusta syyskuun puoliväliin. (Mutta esimerkiksi nyt meidän lomalla oltiin jo hellelukemissa toukokuun puolivälin tienoilla.) Heinä- ja elokuussa turisteja on eniten, jolloin siellä on myös kalliimpaa ja rauhattomampaa. Muuten Zadar on oikein rauhallinen ja mukava paikka lomailla. Ainakin satama-alue ja vanha kaupunki, jossa me kerkesimme käppäillä vaikutti todella hyvältä ja rauhalliselta. Talvikautena Zadariin ei ole mieltä matkustaa.

Zadar on todella monipuolinen kohde, jonne voi lähteä niin kaupunki- kuin rantalomallekin. Zadarissa on mahdollista harrastaa kaikenlaista vesilajeista pyöräilyyn. Lomaan voi helposti yhdistää myös muutaman päivän vierailuja muuallakin, esim. Splitissä, Rijekassa tai jopa Zagrebissa.

Zadarin nähtävyydet löytyvät kaikki tältä Vanhankaupungin alueelta, jossa mekin kävelimme ja kiertelimme (tästä kirjoitan laajemmin seuraavassa tekstissä). Kaikki näkeminen on pienen alueen sisällä, joten lasten kanssa erityisesti helppo ja mukava kohde kierrellä. Zadarista löytyy myös muutama museo, joissa etenkin arkeologian ja antiikkilasin ystävät viihtyvät. Merenrannalta löytyy kaikenlaista tapahtumaa ja muutama nähtävyys, joita kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Meriurut (,joista myös seuraavassa tekstissä juttua videon kera) sekä aurinkopaneeli, joka kerää päivän mittaan energiaa ja illan hämärtyessä aloittaa oman valoshownsa. Valitettavasti meillä ei ollut mahdollista jäädä hämärtymistä odottelemaan lasten väsymyksestä johtuen.

Satama-alueelta löytyy jos jonkinmoista venettä ja laivaa, joilla on mahdollisuus matkustaa eri kaupunkeihin tai saariin. Aamulla me päätimme lähteä tutustumaan vaihtoehtoihin, tarkoituksenamme lähteä seuraavana päivänä veneretkelle. Aamu meillä lähti hieman hitaasti käyntiin ja jumituttiin Arin kanssa pelaamaan pingistä... Pelattiin 10 pisteeseen ja aina vaan "vielä yks, vielä yks...". Haha. No mutta eihän lomalla nyt turha hoppu tarvitse ollakaan.

Kun sitten löysimme parkkipaikan sataman reunasta, lähdimme kävelemään alueella edestakaisin. Satama-alueella kannattaa muistaa katsoa, tarviiko parkista jotain maksaa ja luultavasti kaikista paikoista täytyykin maksaa, koska meille ainakin oli sakkolappu lätkäisty illan päätteksi kun autoon palasimme. Meidän auto ei ollut siis "parkkipaikalla" vaan aivan satamareunan vieressä jonossa, joten emme yhtään tajunneet, että siitä olisi tarvinnut maksaa, kun automaatit olivat vain näillä "parkkipaikoilla".

Ensimmäiseksi kävelimme tien päähän, tai ainakin luulimme kävelevämme ja Ari vielä juoksi katsomassa, ettei edempänä mitään sen kummempaa ole. No eihän siellä sen kummempia ollutkaan kuin nämä meriurut ja aurinkopaneeli, jonka tajusimme vasta autolle takaisin kävellessämme illalla. Haha. Ainakin saimme kunnolla käveltyä ja kierrettyä koko alueen, jos ei muuta. Jäimme hetkeksi ihmettelemään kalalastin lastausta kuorma-autoon.

Tästä sitten jatkoimme toiseen suuntaan, tutkiaksemme veneitä ja matkoja/reittejä.

Kelpais :D

Matkanvarrella eteemme tuli koju, jossa oli vanhempi mieshenkilö kauppaamassa venematkaa. Kuuntelimme kun hän kertoi, että kauppaan kuuluisi vene ja kuljettaja, sekä vain me. Ei ketään muita. Mä olin ihan myyty jo tuosta tiedosta, että matka olisi vain meille, joten sain Arinkin ylipuhuttua tähän. Kyselimme, että onko reitillä mahdollista syödä ja päätimme lähteä matkaan heti ja söisimme sitten siellä. Sovimme lähtöajan puolen tunnin päähän, minä aikana Ari kävi hakemassa autosta meille takit ja uimavarusteet, koska saarella olisi myös mahdollisuus uida. Matkankestoksi sovimme 3 tuntia. (hinta oli 30€/tunti, kuulemma normaalisti 35€, mutta tiedä sitten asian todellista laitaa..) Minulle jäi hieman epäselväksi kuinka monessa paikassa meidän oli tarkoitus käydä, koska matkoja kaupattiin jopa kolmella pysähdyksellä, mutta koska meillä syömiseen kului aikaa, niin emme tehneet kuin yhden pysähdyksen. Tämä oli kyllä meille varsin passeli aika, eivätkä lapset ehkä enempää olisi jaksaneetkaan. Puolen tunnin päästä meille sitten saapui autokyyti, joka kuljetti meidät sataman toiselle puolelle, jossa vene sijaitsi. Aika pian selvisi, ettei kujettajamme oikein puhunut englantia, mutta tämä toinen mukava mies onneksi selitti hänelle asiat. Nousimme tämän pienen veneen kyytiin ja matka alkoi.

Ilma oli aivan täydellinen. Aurinko paistoi, eikä pieni tuulenvire tuntunut merellä yhtään kylmältä.

Melindaa jännitti tytöistä ehdottomasti eniten ja hän piti koko matkan ajan tiukasti minun mekosta kiinni. Minä vähän kiusoittelin tyttöjä, jos vene kaatuukin. Tai en oikeastaan edes kiusoitellut, en vain itse yhtään tykkää vedestä, ainakaan syvistä, joten ehkä yritin itselle hakea mielenrauhaa. Rakastin kyllä olla tuolla veneellä ja kuinka rauhoittavaa se oli, mutta takaraivossa kyllä mielessä oli koko ajan, että jos tuonne vedenvaraan joutuisi, kuolisin pelkkään järkytykseen. Mutta ilma oli todella tyyni, joten matka meni mukavasti ja alun pelkokin laantui. 

Irti päästi vasta perillä :D 

Ajantaju katosi kyllä melko hyvin tuolla matkalla, mutta luulisin, että reilun puolen tunnin päästä savuttiin saarelle perille. Saaren nimi oli Ugljan ja pieni kylä oli nimeltään Preko, jossa venesatama, uimaranta ja ravintolat sijaitsi. Suuntasimme aivan ensiksi etsimään ravintolaa. Meille sanottiin, että se on 200 metrin päässä, mutta kyllä mielestämme matka oli hieman pidempi. Jätimme rattaat veneelle, mutta se oli kyllä virhe, matka ei kovin pitkä ollut, mutta liian pitkä Daniellelle, joka sattui sille päälle, että ei jaksa kävellä. Saimme hänet kuitenkin houkuteltua perille asti, pienen kitinän kera. Meille suositeltiin ruokapaikaksi Taverna Josoa, ja tänne menimmekin. Ruuhkaa ei ollut, joten saimme tilattua nopeasti. Alkupalaksi meille tarjoiltiin jotakin tonnikalan tyyppistä ja pieniä kaloja, mitä lie olivatkaan. Tuo tonnikala oli todella hyvää! Jopa Ari, joka ei muuten tonnikalasta yhtään välitä söi sitä mielellään. Kalat taas ei ollut minun juttuni, olivat liian suolaisia.

Joku kulkukissa tuli meidän viereen kerjäämään ruokaa ja tarjoilija toi sitä varten meille vesipyssyn. Enpä ole tälläiseen ennen törmännyt, mutta muutaman kerran jouduimme kissaa hieman kastelemaan kun tuli liian rohkeasti luokse. Kissa oli todella huonokuntoisen näköinen ja sitä kävi kyllä sääliksi.

Ruoka oli tavernassa hyvää ja hintakin oli edullinen. Valitettavasti en muistanut yhtään kuvia kyseisestä paikasta ottaa, mutta ei sitä lasten kanssa koko aikaa pystykään ottaa, saati muista/tajua :D Syönnin jälkeen suuntasimme kohti uimarantaa kaupan kautta. Kaupasta kävimme ostamassa hieman herkkuja ja juomista paluumatkaa varten. Uimaranta oli veneen pysähdyspaikkaa lähes vastapäätä, joten käveltävää oli taas jonkun verran. Tai ainakin Daniellelle liikaa.. Melkoisen kiukun hän saikin aikaan, eikä tajun lähteminen ollut kaukana. Olen aiemminkin kertonut, kuinka Danielle on saanut affektikohtauksia, eli taju lähtee itkiessä kun ei muista hengittää. Tästä pääset siihen tekstiin, jos aihe kiinnostaa enemmän. Valitettavasti meillä on nyt nämä kohtaukset yleistyneet taas ja varsinkin väsyneenä taju herkästi lähtee. Pääsimme kuitenkin rannalle lopulta ja tätä rantaa meille kehuttiinkin tosi paljon. Varsinkin lasten kanssa mahtava, kun on niin matala, eikä syvene kuin todella pitkän matkan päästä. Vesikin oli mukavan lämmintä ja kyllä lapset mielellään siellä viihtyikin. Rannalla oli todella paljon simpukoita, joita kerättiin muistoksi.

Emme kerinneet rannalla olla, kuin reilun puolituntia. Sitten tajusimme, että aikamme on käymässä vähiin, kun edessä oli vielä paluumatka ja kolmen tunnin reissusta olimme maksaneet. Toki olisimme voineet olla pidempään ja maksaa sitten enemmän, mutta päätettiin, että lähdetään ja seuraava päivä pyhitetään rantapäiväksi. Tytöt suostui tähän ja saimme heidät hyvin lähtemään takaisin veneelle päin. Kuljettaja odotti meitä koko tuon ajan satamassa, eikä lähtenyt kahvilaa pidemmälle.

Paluumatka oli kamala. Tai ainakin minun mielestä. Tuuli oli kovempi ja vene keinui kovasti. Ainakin minun mielestä aivan liian kovasti. Ari naureskeli, että nyt se tyttöjen "pelottelu" kostautuu minulle. Koska tyttöjähän vain nauratti, Danielle kiljahteli ja nauraa räkätti niin, että kyllä sitä kuljettajaakin nauratti. Minä meinasin ensimmäistä kertaa elämässäni tulla merisairaaksi ja pikkasen jo alkoi oksettaa. Huhhuh. Mietinkin, että miten olin tälläiseen edes suostunut, mutta mitä vain lasten takia...

Tytöiltä kyselinkin, mikä oli tässä venereissussa mieleenpainuvinta ja vastauksia tässä:

• kun meinattiin kaatua veneellä
• kun aalto tuli äidin päälle, hihihi
• ranta oli kiva

Voi sitä onnen ja ilon päivää kun päästiin turvallisesti takaisin satamaan. Seuraavaa venereissua joudun ehkä miettimään kaksi kertaa ennenkuin moiseen suostun.. Kuljettaja jätti meidät automme lähelle, eli eri puolelle satamaa kuin mistä lähdimme. Mutta se oli vain hyvä, ettei tarvinnut miettiä miten sieltä pääsemme pois.

Tästä sitten auton kautta jatkoimme matkaa Vanhaankaupunkiin kiertelemään, josta sitten enemmän seuraavassa tekstissä.

Ps. Vinkkinä sanoisin, että jos haluaa enemmän viettää aikaa uiden tai muuten rennosti, niin syödä ehkä kannattaa ennen reissua tai sitten ottaa sen verran evästä, että niillä pärjää. Koska nyt syöminen vei suuren osan ajasta saarella.