Zadar- Vanhakaupunki

Zadarin vanhakaupunki siis sijaitsee aivan sataman tuntumassa, joten oli helppo veneilyn jälkeen lähteä kiertelemään sinne. Toki melko suuri riski otettiin siinä, että lapset varmasti jo väsyneitä veneilystäkin, mutta yllättävän pirteiltä he vaikutti ja päätettiin ainakin kokeilla. Ja Daniellelle otettiin toki rattaat, koska aika varmaa oli, että hän nukahtaa joka tapauksessa.

Tein teille videon kartan kera, mistä ja minne käveltiin. (Valitettavasti en saa videota tähän ladattua, koska on liian iso tiedosto, laitan sen Facebook -sivulle näkyville kuitenkin, josta voi sen katsoa. Linkki blogin FB -sivulle tässä.) Koitan sitten yksityiskohtaisemmin kirjoittaa paikoista tässä tekstissä, muutamien kuvien kera.

Kuva otettu kaupungin sillalta, joka erottaa vanhankaupungin ja satama-alueen muusta Zadarista.

Alkuperäinen kaupunginsilta tuhoutui vuonna 1944 kaupungin pommitusten aikana. Lopulta 1962 avattiin tämä nykyinen silta käyttöön, joka on tarkoitettu vain jalankulkijoille. Se on 152 metriä pitkä ja kuusi metriä leveä. Valitettavasti ei tullut otettua parempaa kuvaa sillasta.

Pientä katua pitkin jatkettiin matkaa sillalta eteenpäin. Ympärille kun katsoi, maisemat oli kirjaimellisesti todella vanhanaikaisia.

Melko nopeasti saavuimme aukiolle, jossa oli paljon baareja ja kahviloita. Päätimme tässä tehdä pienen pysähdyksen ja nauttia jäätelöt. Danielle oli tässä vaiheessa jo nukahtanut ja hän nukkui tyytyväisenä rattaissa.

Tämä rakennus (City Sentinel) sijaitsi pääaukion laidalla, aukio jatkuu tuonne oikealle.

Emme taas sen suurempia reittejä tai muuta suunnitelleet, kävelimme vain oman mielen mukaan. (VAIKKA meillä tämä karttakin oli mukana!! Haha, me vaan ollaan semmossia, että mennään eikä meinata.) Ja ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna, reitti oli oikein mainio, vaikka aika paljon jäi näkemättäkin.

Aukiolta siis jatkoimme matkaa summan mutikassa vasemmalle kujalle. Kujalla sijaitsi paljon pieniä liikkeitä, osassa myytiin vaatteita, mutta suurimmassa osassa tuliaisia ym. Yhteen "krääsä" liikkeeseen mentiin tyttöjen kanssa, josta ostin aurinkolaseille säilytyskotelon ja Arille yllätyksen.

Yllätys oli peltinen pandakuosinen rasia, johon saa tupakoita tai rahaa laitettua. Olisin ostanut samanlaisen, yksisarviskuosilla, mutta tytöt sanoivat tomerasti, ettei isi tykkää poneista... Niin luovuin sitten tästä, vaikka olisihan se nyt ollut aivan mahtava :D Siinä oli tekstikin, joka meni jotakuin näin "dream like a unicorn".

Tästä sitten jatkoimme matkaa eteenpäin Pyhän Simeonin kirkon ohi, jolloin päädyimme aukiolle, mistä päästiin Kapteenin tornille (The Captain's Tower, jota käytetään näyttelytilana) ja tähän puistoon, jonka kartaltakin näytin. Ja kiersimme tosiaan vain sen pienemmän puiston, ei isoa, vaikka näin virheellisesti höpisin videolla!

Tuosta portaat ylös ja saavuttiin tähän pieneen puistoon.

Puistossa sijaitsi aika lähellä sisäänpääsyä jonkinlainen baari, jossa oli nyt menossa hääjuhlat. Joten suunnattiin suoraan toiseen suuntaan. Aivan ensimmäiseksi vastaan tuli tämä suihkulähde.

Tätä pientä puistoa pidetään eräänlaisena kaupungin parvekkeena, koska se tarjoaa upeat näkynät merelle ja muualle ympäristöön.

Land Gate, rakennettu vuonna 1543. On ollut kaupungin pääsisäänkäynnin portti.

Siitä lähdimme eteenpäin syvemmälle puistoon, ja kyllä oli niin erikoista keskellä kaupunkia päästä näin erilaisiin maisemiin kävelemään. Linnut laulaa visersi ja polut oli pieniä. Toivottavasti kuvaista edes vähän välittyy tämä ihana tunnelma.

Puiston läpi käveltyämme lähdimme palaamaan samaa reittiä takaisin aukiolle kuin mitä tulimmekin. Tytöt käski Aria nyt vuorostaan ostaa minulle yllätyksen, joka oli muistomagneetti.

Jatkoimme pääaukiolta sitten päinvastaiseen suuntaan, josta löytyikin jälleen kauppoja ja muutamia jäätelönmyyjiä. Jäätelönmyyntikojuja oli kyllä tarpeeksi ja ihan jos pikkasen harmitti kun matkalla nähtiin Kinder Bueno -irtojäätelöä. Ja sitä ei meidän ostamassa paikassa ollut! Melkein teki mieli ottaa uus jätski, mutta olin niin täynnä, etten pystynyt.

Tässä näkyy St Anastasia's Cathedral, Pyhän Anastasian roomalaiskatolinen katedraali, joka on rakennettu 4. ja 5. vuosisadalla sekä 12. ja 13. vuosisadalla. 

Tämän jälkeen kävelimme Pyhän Donatuksen kirkolle. (St Donatus' Church) Kirkon on perustanut  9. vuosisadalla Donatus Zadar, josta nimi tulee. Kirkko on suurin pre-romaaninen (eurooppalaisen taiteen kausi) rakennus Kroatiassa. Rakennusta käytetään tällä hetkellä festivaalin konserttipaikkana St Donastus musiikkijuhlissa sisätilojensa ja akustiikkansa ansiosta.

 Tästä matka jatkui merelle päin, matkan varrella oli myös muutamia kojuja. Ostin näistä kojuista sitten itselleni hellehatun.

Yritin ottaa tytöistä ihanaa siskoskuvaa, meri takana näköalana. Lopputuloksen näette tässä:

Nuo kuvat näyttää siltä, että Alexandra koittaa tönästä Melindan mereen. Haha. Lasten kanssa kuvien otto voi olla haastavaa toisinaan... :D

Jatkoimme matkaa meren vierellä eteenpäin, kunnes oikealla näkyi puistoja ja muutamia laitteita. Emme edes kerenneet mitään sanoa, kun tytöt jo innoissaan juoksi sinne. Ari yritti kovasti toppuutella tyttöjä, että jatketaan matkaa vain eteenpäin, mutta minä sitten lupasin, että saavat jossain käydä, koska ovat niin hienosti jaksaneet kävellä. Ja myös Danielle havahtui tässä hereille itkun kera, joten arvasin, että näin saisimme myös hänet rauhoitettua.

Tämän jälkeen matka jatkui sopivasti eteen tulevalle WC:lle. Tästä kun jatkoimme kävelyä, alkoi jo kuulua 'musiikkia', eli lähestyimme Meriurkuja (Sea organ). Kokeellinen musiikkisoitin soi, kun meren aallot saavat aikaan äänen pilleissä, jotka sijaitsevat marmoriportaiden alla. Näille portaille oli kerääntynyt todella paljon ihmisiä ääniä kuuntelemaan, enkä ihmettele yhtään. Se oli todella hienon kuuloista. Laitan teille pari videopätkää, jossa myös ääniä kuultavissa.

Heti meriurkujen jälkeen oli tämä aurinkopaneeli (Greetings of the sun), joka ei tokikaan päivänvalossa mitenkään erityisen kauniilta tai hienolta näytä. Valoshow illalla varmasti on näkemisen arvoinen!

Tälläisen mukavan rennon päivän Zadarin vanhassakaupungissa vietimme. Suosittelen ehdottomasti! Parasta ehkä oli se, ettei nähtävyyksiä oikeastaan tarvinnut etsimällä etsiä ja tutustua etukäteen, vaan kävellessä ne vain sattui kohdalle tulemaan.

Seuraavaksi sitten loman kolmas päivä, eli vielä rennompi päivä Ninska Laguna beachilla.