Krka -kansallispuisto

Viimeiseksi siis, muttei vähäisemmäksi todellakaan, säästimme retken Krkan -kansallispuistoon. Itse olisin halunnut mennä jo sunnuntaina, mutta ilma näytti hieman viileämmältä maanantaina, niin päätimme, että näin päin parempi. Rannalla on kivempi olla kun on aurinkoista, kun taas tälläisellä kävelyretkellä pilvet on enemmän hyödyksi. 

Krka sijaitsee Sibenik-Kninnin piirikunnassa. Meillä oli Bibinjestä tänne matkaa n. 70km, eli vajaan tunnin ajomatka. Krka-joen vesi on todella kirkasta ja se kulkee seitsemää vesiputousta pitkin puistossa. Maisema on vehreää ja lumouksellista, joka tuntuu hieman uskomattomalta kallioisen ja jopa karunkin ajomatkan jälkeen.

Tällä kertaa hieman perehdyin enemmän meidän kohteeseen edellisenä päivänä. Sain tietää, ettei reitti ole kovin pitkä, joten tehtiin päätös lähteä ilman rattaita puistoon. Vaikka joka puolella netissä luki, että on hyvät työntömahdollisuudet, en silti tähän luottanut. Edelliskerrat Plitvicen puistoissa ovat rattaiden osalta jääneet hyvin mieleen. (Olemme aikaisemmin siis käyneet kaksi kertaa Plitvicen kansallispuistossa, joka on paljon suurempi kuin tämä. Näistä enemmän juttua täällä ja täällä.) Kyllähän se todellista oli, että täällä olisi paljon helpompi ollut kulkea rattaiden kanssa, mutta oli myös paljon kohtia, joissa ajattelin, että onneksi emme niitä mukaan ottaneet. Jos pienemmän lapsen kanssa lähtee, niin ehdottomasti suosittelen, niin tänne kuin oikeastaan minne vaan, ennemmin kantovälineitä. Ergonomisia toki! Näin tuollakin paljon näitä epäergonomisia vaihtoehtoja ja joka kerta käy niin sääliksi lasta ja tekisi mieli mennä kertomaan vanhemmille tästä heidän vaihtoehdostaan, mutta en kuitenkaan koe olevani oikeutettu puuttumaan aivan kaikkien päätöksiin tässä asiassa. Toki on myös paljon vanhempia, jotka eivät varmasti asiasta niin tiedä, mutta olisihan se silti hieman tökeröä mennä puuttumaan. 

Etukäteen myös lueskelin, että kannattaa laivalla matkata, se kun kuuluu myös lipun hintaan. Puistoon oli myös mahdollista kävellä, n.4km matka tai kulkea bussilla. 

Kun lähemmäs puistoa pääsimme, alkoi jo tulla parkkeja vastaan, joista meille viitottiin pysähtymään. Nainen ystävällisesti kertoi, että matkaa on n. 5min kävellä ja 50 kunaa taisi maksaa koko päivä. Sanoin kuitenkin Arille, että kyllä me lähemmäs lähdetään katsomaan olisiko siellä paikkoja. Ja matkan varrella näitä eri pysäköintipaikkoja paljon tulikin vastaan, joihin meitä jokaiseen yritettiin viittoa. No tästä Skradinin laivasatamasta me hieman ajoimme ohi ja lähdimme jo ylöspäin autolla ajamaan, kunnes jossain vaiheessa tämä tajuttiin ja käännyttiin takaisin päin. Netistä vielä katselin hieman ohjeita ja oikealle parkille löydettiin. Tässä samassa myös näin, että laivoja lähtee tasatunnein, joten meillä alkoi seuraavaan olla kiire, ettemme joutuisi tuntia hukkaamaan. Kerittiin lopulta oikein hyvin ostaa liput, jotka olivat vielä näin pienille lapsille ilmaiset. 

Laivamatka kesti porteille puolisen tuntia. Jo tällä matkalla maisemat oli upeita ja satuttiinpa näkemään joutsenperhekin. 

Saavuimme sisäänkäynnille, jossa oli reittiopasteita. Me päätimme mennä n. parinkilometrin mittaisen reitin, vaihtoehtoja oli useampia. Aika pian vastaan tuli WC:t, jotka olivat maksullisia. Olin netistä aiemmin lukenut, että pienen matkan päässä on ilmaiset WC:t, joten tähän emme jääneet. Vaikkei maksu tosiaan ollut kuin 5 kunaa, eli alle euron, mutta ei kellään niin suurta tarvetta ollut vessaan päästäkkään. Tässä kohtaa näin ensimmäiset suomalaiset ja täytyy myöntää, etten itsestäni ehkä aivan fiksua kuvaa antanut, jos he minut sattuivat huomaamaan. Jäin vain tuijottamaan heitä. Olin niin ihmeissäni ja yllättynyt, kun kuulin suomea puhuttavan, että lamaannuin kuin pikkulapsi. Jatkoimme kuitenkin matkaa eteenpäin, ehkä hieman supisin Arille, että kato tossa menee suomalaisia.. Haha. Kuitenkin pian vastaan tuli erilaisia kojuja, missä myytiin jäätelöitä, lettuja, juomia ym. Me päätimme vielä ennen kävelyn aloitusta syödä letut. Odotukset oli korkealla, mutta täytyy sanoa, ettei suomalaisia muurinpohjalettuja vaan voita mikään, eikä Kroatiasta yhtä hyviä lettuja saa varmasti mistään. Jo näitä syödessämme näimme sillan, johon oli kasaantunut valtavasti ihmisiä. Ajattelimme jo, että mihin ruuhkaan olemme itsemme tuoneet.

Selvisihän se ruuhkan aiheuttaja meille heti. Sillalta oli täydellinen näkymä tähän isoimpaan ja hienoimpaan putoukseen, Sradinski Bukiin. Tähän tietysti ihmiset jäivät kuvia ottamaan, joka vähän ruuhkautti menoa. Hyvin siitä vielä pääsi kulkemaan, mutta oikein turistikautena on varmasti aivan tukossa. Olin netissä nähnyt kuvia, joissa ihmiset ovat tässä kohtaa uimassa ja hieman ihmettelin, että miten siellä nyt näkyi vain muutamia siellä täällä. Ja samalla selvisi, että pohja ei ole mikään ihana hiekkainen vaan todella kivikkoinen ja vaikeakulkuinen. Minä kun olin jo suunnitellut, että lasten kanssa päästään kunnolla uimaan.

Tämän jälkeen matka jatkui ylöspäin, jolloin pääsimme vesiputousten ylle ja täällä oli muutamia näkölapaikkoja, joista parempia kuvia sai.

 

Esimerkiksi tässä kohtaa mietin, että rattaat olisi kyllä ollut hankalat.

 

Ilma oli hieman pilvinen, mikä oli kyllä toisaalta hyväkin. Olisi turhan kuuma tullut kävellä suorassa auringon paahteessa. Juuri kun pääsimme näille mainitsemilleni ilmaisille vessoille, alkoi satamaan. Sade ei kestänyt kovin kauaa ja odottelimme sen päättymistä isomman puun alla. Tämä oli oikein sopiva väli syödä hieman eväitä, joita meillä oli mukana.

Kun pääsimme tähän alla olevan kuvan kohtaan alkoi kuulua ihmeellistä ääntä. Mietin Arille, että mikä ihmeen eläin pitää tuollaista ääntä ja lähdettiin lähemmäs kuuntelemaan ja ihmettelemään. Ei näkynyt eäimiä missään ja yhtäkkiä Ari sen tajusi, että sammakot pitivät tuota ääntä. Niitä vedessä muutamia näkyi. En ole ikinä mitään vastaavaa kuullut ja tätä kuului pitkin matkaa ja monesti yritin ääntä saada videolle, muttei valitettavasti kunnolla onnistunut. Hieman muutamalle videolle sain, mutta todellisuudessa ääni oli paljon kovempi ja useampi sammakko kun samaa aikaa ääntä piti oli se todella erikoisen kuuloista. Laitan kuitenkin videot tuohon kuvien jälkeen..

 

Arilla unohtu Alexan lasit otsalle, ja huomattiin tämä vasta jälkeenpäin :D

Jos oikein ymmärsin niin tämä oli puiston kartta pistekirjoituksella.

Noin puolivälissä matkaa tuli mahdollisuus tutustua myös vesimyllyihin ja linnoitusten raunioihin.

 
Tytöt menivät vauhdilla eteenpäin, välillä jäivät kaloja tai vettä ihmettelemään, mutta kyllä äitiä siellä huudeltiin jo kärsimättömästi kun jäin koko ajan jotain kuvailemaan.

Veden kirkkaus se jaksaa ihmetyttää, niin täällä kuin Plitvicessäkin.

'Nikkeperhe'. Danielle sanoi aina pienenä nikkekengät, niin tämä on jäänyt meillä puheeseen kyllä kaikilla :D 

Fiilis kävellä tuolla siltoja pitkin puiden suojissa kristallinkirkasta vettä ihastellen oli kyllä mieletön.

Saavuimme pienelle levähdyspaikalle, jossa tytöt pääsivät enemmän läträämään veden kanssa. Tuota vettä pystyi vaikka juomaan ja tytöt täyttivätkin vesipullonsa tällä vedellä.

Kun saavuimme takaisin alkuun, jossa tämä isoin putous ja mahdollisuus uimiseen oli, päätimme kalliota pitkin kiipeillä lähemmäs vettä. Jo matkalla huomasimme, että vesi oli jäätävänkylmää. Tämä selitti sen alun ihmettelyn, että missä kaikki uimarit. Ei ollut puhettakaan, että olisi lasten kanssa uimaan saati kahlaamaan päästy. Pohjakin oli hyvin kivikkoinen, joten uimakengät tai jotkut läpsykkäät olisi ollut pakolliset. Moni kyllä urheasti veteen meni ja oli kyllä huvittavaa vierestä seurata sitä kiljunnan ja huudon määrää veden kylmyydestä johtuen :D

Reissun päätteeksi päätimme lähteä vielä ravintolaan syömään ja valittiin melko pian vain joku. Pitihän se meille sattua, että varmasti valitsimme kaikkein kalleimman koko paikasta. Ei ollut mitään tavallisia Menuja, vaan juomat ja ruuat katsottiin tabletista, jotka meille tuotiin. Sentään tilauksen vastaanotti tarjoilija, ettei sen avulla pystynyt tilaamaan.

Jo tullessamme tytöt kinusivat parkkipaikan vieressä olevaan puistoon. Silloin meillä oli niin kiire laivaan, että luvattiin reissun päätteeksi käydä siinä. Pitihän se lupaus pitää. Tytöt halusivat vielä pomppia trampoliineilla, jotka siinä laidalla oli. Raha, jonka maksoimme, kattoi 10 minuutin pomppimisen ja me Arin kaa sillä välin pelattiin ilmakiekkoa, joka vierestä löytyi. Tytöt keinuivat, laskivat liukumäkeä ja sinkoilivat edestakaisin. Me jouduimme lopuksi jo käskemään heidät lähtemään, koska alkoi olla jo myöhä.

Kun pääsimme parkkipaikalle ja aloimme ihmettelemään, minne se täytyisi maksaa, aika pian meille selvisi, että maksuaika on tältä päivää ohi. Joten meillä kävi tuuri, eikä siitä tarvinnut ollenkaan maksaa.

Krkan pääsylipulla olisi kuulunut vielä pari muuta kohdetta, joita olisi saanut samaan hintaan käydä kiertämässä, mutta meillä ei aika riittänyt millään. Niin rauhassa lasten ehdoilla mentiin, että täytyy ne käydä toisella kertaa. 

Plitvice vei täysin mun sydämen, joten tämä tulee hyvänä kakkosena. Mutta suosittelen tätä ennemmin, jos on pienempiä lapsia matkassa mukana. Tai sitten pitkää pinnaa ja iloista mieltä Plitvicen reissuun mukaan pienten lasten kanssa. :)